NUTS Karhunkierros Rukalla 22.-24.5.2015

NUTS_logo_191013_valkosella_reunuksellaRukalla juostiin lauantaina NUTS Karhunkierros polkujuoksukilpailu, jossa Sisun polkuspesialistit osoittivat mainiota juoksuvoimaa. Yhteensä noin 500 juoksijaa osallistui 160, 80, 53, 31 tai 8 kilometrin matkoille. 80km:n matkalla Tero Ruokolainen puikkelehti upeaan voittoon peräti tunnin marginaalilla. Ville Maksimainen oli viides ja Ville Komu 23.

Tuplasti pidemmällä matkalla Sisun Heikki Siivari oli neljäs ja Antti Varis kymmenes. 160km:n reitti eteni Karhunkierroksen päästä päähän molempiin suuntiin. Kyseessä on pisin Suomessa tänä vuonna juostava polkujuoksukilpailu.

80km:
1. Tero Ruokolainen Ultrajuoksuseura Sisu   8:24:25
2. Antti Itkonen   Trailrunners ALI   9:24:53
3. Jussi Korhonen    Juntit OK   10:15:49
4. Eetu Pekkanen   Juntit OK   10:15:49
5. Ville Maksimainen   Ultra Sisu   10:26:00

23. Ville Komu   Ultrajuoksuseura Sisu   12:36:04

160km:
1. Miika Lahtela   Rauman palomiesurheilijat   22:40:04
2. Mikael Heerman   Samba Trail Running Club   23:09:46
3. Markus Juvala   HTRC   24:47:01
4. Heikki Siivari   Ultrajuoksuseura Sisu   25:16:41

10. Antti Varis   Ultrajuoksuseura Sisu   35:15:40

nuts.fi: ”NUTS Karhunkierros upeasti pulkassa!” »

Kaikki tulokset »


 

PETO ON IRTI! – Tero ruokolainen 80km

”Valehtelisin, jos väittäisin, ettei mikään mua pelota.
Ois kai siistii antaa periksi, toteais vaan kylmästi,
”Ei tästä mitään tuu”, ja lähtis kävelemään…”

Mitä saadaan, kun kerätään reilut 500 polkujuoksusta kiinnostunutta, iloista ja onnellista ihmishahmoa Kuusamon Rukalle yhden viikonlopun ajaksi? No tietenkin täysin NUTSia meininkiä, joka huipentui vallattomiin Samba karnevaaleihin Karhunkierros Trail Ultralla. Siellä jokainen oman elämänsä huippu-urheilija, kuntoliikkuja ja sohvaperuna saivat viihdettä koko rahan edestä, tunnelman ollessa lämmin, hikinen ja käsin kosketeltava lähdöstä maaliin, sieltä paljuun ja lopulta yömyöhään saakka.

Pullukka polkujuoksija oli myös paikalla ja siitä matkasta aion kertoa teille seuraavaksi…

Perjantai 22.5.

Neljän riittävän raavaan miehen ja yhden hurmaavan daamin autosaattue starttasi matkalle Tampereen Vuoreksesta hyvissä ajoin, aamukasteen sopivasti virkistäessä naapurin nurmikolla makaavan Riston leukaperiä. Takakontti pakattiin täyteen laukkuja ja senpä vuoksi ikifani Risto sai jäädä pyöräkatokseen kera muutaman tabletin. Tiesimme Riston pärjäävän, joten saatoimme ottaa eväsleivät itsellemme. Tämän lisäksi auton kuljettajamme Ville oli hauduttanut termariin ison annoksen vihreää teetä, sopivaa fiilistä nostattaakseen.

Tunne vartalossa oli kuitenkin jostain syystä väsynyt, liekö maanantain hieronta painanut vielä lihaksissa vai oliko ilmassa sittenkin pientä juoksujännitystä? Noh, tunnelma rentoutui autossa hyvin nopeasti, minun hiplatessa Hilpan hartioita levottomasti ja Janin testatessa Nymanin Antin hauista varmoin ottein. Ai niin, Ville tyytyi pitämään kynsin hampain kiinni Qashqain ohjauspyörästä.

Matka sujui hyvästä musiikista ja huonoista jutuista nauttien kuin siivillä, ja puolen päivän jälkeen olimme jo Oulussa. Hilpan äidin loihtima lounaspöytä tarjosi meille maukasta lasagnea, Cittarista ostettua ”halpaa” omenamehua ja kahvin. Kiitos niistä!

”Huhhuh, hohhoijaa…Suo siellä, vetelä täällä”, totesimme yhteen ääneen Kuusamon taajamakyltin ohi ajaessa, tien vierellä kasvanutta mangrovepuustoa ihaillessa ja Janin räpsiessä kuvia valkoisista poroista. Matka oli sujunut joutuin, joskin kaikki tiesivät seuraavan päivän matkan olevan vielä tätäkin raskaampi. Ennen puolta viittä saavuimme viimein Rukalle, jossa sullouduimme huoneisiimme virittelemään kisailmettä ja vakavamielistä tuijotusta, ihan vaan vastustajia pelotellaksemme.

Ei vaan, iskimme rennosti ”pepsodentin” päälle ja menimme moikkaamaan sekä vanhoja että uusia tuttuja, samalla urheilullista ilmaa himokkaasti hengittäen. Ilmoittautumisen yhteydessä Sambarumba ja bueno antoi ensimmäiset viitteet viikonlopun tunnelmasta, sillä törmäsimme siellä mm. Nikoon ja Aliin, joiden ”me”-henki oli vertaansa vailla (KIITOS!). Niin ja olihan siellä paikan kovimmat Kalifit NUTS:n Eppu ja Jokkekin mestoilla, iltativolia innolla odottamassa.

Loppuilta sujui 160 km:n starttia fanittaen, omaa kisataktiikkaa hioen, lohisalaattia syöden, saunassa venytellen ja pientä suorituspainetta leveiltä hartioilta helvettiin viskoen. Kiitos Hilppa rakkaani, ilman sinua olisin kadottanut flown!

Lauantai 23.5.

Kello löi jo viisi, lapset herätkää! Noh Pullukka ainakin heräsi ja vieläpä täynnä tarmoa! Edellispäivän ja koko alkuviikon vaivannut kropan väsymys oli tipotiessään ja keho tuntui eläimellisen energiseltä. ”Tästä tulee niin iloinen ja hyvä päivä”, totesin hiljaa itselleni aamupalalla ruispuuroa ja sämpylää naamariin ahtaessani. Sen jälkeen otin kevyen loikan bussiin, samalla vinhasti läpsyä kuskille heittäen.

Hyvissä ajoin ennen puolta seiskaa (klo 6.16) olimme Hautajärven luontotalon pihassa, jossa talkoolaiset ja muut tosifanit olivat jo täydessä touhussa. Illalla matkalle startanneista 160km:n (tosimatkan) sotureista osa oli jo käynyt kääntymässä Hautajärvellä ja osa oli sinne vielä tulossa. Muutamat lasittuneet katseet löytyivät lisäksi luontotalon kahviosta, huhhuh – nostan hattua heille!

Juoksuvarustuksen viimeistelyä, huikeiden kamujen kanssa jutustelua, yläfemmojen viskelyä ja toisten tsemppaamista – sitähän se loppuaika Hautajärvellä käytännössä oli. Halusin päästä jo matkaan ja lopulta Eppu komensi meidät viivalle, kerraten vielä kuitenkin samalla muutamat turvaohjeet – kiitos huolenpidosta!
tero1
”Pöydät täyteen,
maailma aukee,
estot lähtee ja sylkee vaihtuu.
Aina ku flippaan, peto on irti!”

Epun töräyttäessä torvea, säntäsin villisti matkaan, aivan kuten olin etukäteen suunnitellut. Asetin vauhdin kohtaan ”rennon reipas” ja siihen tarjoukseen tarttuivat myös huikea juoksumies Antti I., Samban kamuni, ”isä” Marko K. sekä naisten sarjan ylivoimainen ennakkosuosikki Helinä-keiju. Juoksu ja tunne sen helppoudesta oli läsnä ensi hetkistä lähtien ja sen vuoksi annoin askeleen rullata kevyesti Karhunkierroksen alun neulaspolkuja, kivituhkabaanaa ja pitkospuita pitkin. Tänään koin olevani juoksun ytimessä, yhdessä ihanien ihmisten kanssa.

5 km:n jälkeen huomasimme Antin kanssa tekevämme matkaa kahden ja se sopi suunnitelmaamme loistavasti. Juttelimme juoksun lomassa niitä näitä; kivasti kuulumisia vaihdellen ja reitin erilaisuutta vuoden takaiseen verraten. Nautinto oli käsin kosketeltavissa – kiitos Antti!

Jokivarteen tullessa polku muuttui hieman teknisemmäksi, juurakoiden ja pienten nyppyjen tarjotessa lihaksille niiden kaipaamaa vaihtelua. Parit rappuset ja pitkospuut rikkoivat nekin kivasti tasaisen juoksun tuttua monotonisuutta, maisemien salvatessa hengityksen tuon tuosta – olin yhtä hymyä.

Rennon rytmin ja kevyiden askelten säestäessä menoa, tiedustelin Antilta aina silloin tällöin matkavauhdin sopivuutta. Kuittauksena tuli rento huikka ”ok” ja juoksut jatkui, meidän nauttiessa maisemista. Noin 20 km:n jälkeen polku muuttui loivasti myötäiseksi ja siellä tein ensimmäiset havainnot omista vahvuuksista, joita olivat toisaalta selkeä alamäkirentous, mutta myös ylämäkien nousukyky – tunne jaksamisesta oli hyvä.

tero2Nopean kelloon vilkaisun jälkeen tajusimme olevamme Oulangassa (27 km:n huolto) todella hyvissä ajoin. Ja niinhän siinä kävi, ettei kukaan osannut odottaa meitä sinne vielä niin aikaisin. Jokke ja Eppu nimittivät meitä huollossa ”velikulliksi” ja rakasta Hilppaani joudun houkuttelemaan pihalle ikkunan koputuksen ja nallekarkkien voimin. Pikainen varikkostoppi päättyi voimaannuttavaan halaukseen ja tsemppeihin – kiitos teille kaikille!

Oulangasta koskia ihaillen kohti puolta väliä!

Huollon jälkeen polku muuttui nopeaksi ja tasaisella, osin jopa liian tasaisella baanalla oli helppoa pitää yllä hyvää matkavauhtia ja nauttia maisemista. Lyhyen puskakäynnin ajaksi Antti karkasi vetojuhdan hommiin ja hyvä niin, sillä näin saatoin ihailla hänen hienoa Salomonin juoksureppua. Elämästä, polkujuoksun hengestä ja arjen arvoista höpöttelyn lomassa kilsat etenivät tasaisesti, juoksun tuntuessa edelleen käsittämättömän helpolta. Olin niin fiiliksissä!

”Mä näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti,
jos sä rakkaani seisot mun vierelläin.
Näiltä poluilta löytyy se viimeinen rasti,
jonne yhdessä kuljemme ystäväin.”

Vähän ennen puolta väliä (38 km) tulimme kohtaan, jossa olin ratkaissut juoksun vuosi sitten. Tässä vaiheessa Antti kysyi, ”Onko sinulla menohaluja?” Totesin siihen varsin spontaanisti vauhdin olevan aika sopiva, kunnes… silmiini osui Karhunkierroksen retkeilyreitin metallikyltti, jossa komeili lukemat 41km ja 41km. Tuohon kohtaan osui pieni ylämäki kera ohituskaistan ja kun kaiken lisäksi Antille osui tuohon hetkeen juoksullisesti vaikea kohta, minä käytin sen hetken häikäilemättä hyväkseni, ja annoin jalkojeni viedä – anteeksi!

tero3Hyvin nopeasti Antin raamikas olemus alkoi jäädä ja matkantekoni jatkui yksin. Paria hetkeä myöhemmin 50 km:n rajapyykki tuli vastaan ja sen jälkeen myös alavatsa alkoi kuiskia ensimmäisiä sulosäveliä krampeista. Se tunne ei ollut mukava ja tässä vaiheessa tein ratkaisun nauttia geelien sijasta lakuja. Hiljalleen vatsakrampit voimistuivat ja kova toivomus Juuman huollosta yltyi mielessäni.

Muutamien pitempien ylämäkien ja vaihtelevien rappusten jälkeen näin Juuman huoltoteltan ja siellä minua odottaneet ihastuttavat talkoolaiset. Vastaanotto oli kuin kuninkaalla, vaikka olin vain tavallinen Pullukka. Urkkajuomaa kaadettiin mukiin ja pullot täytettiin tuossa tuokiossa. Olisivat tädit varmaan syöttäneet miulle niitä fanipalojakin, jos olisin pyytänyt, mutten kuitenkaan raaskinut. Ja ne tsempit, ne kyllä nostattivat tunteet pintaan ja pilkkeen silmäkulmaan – kiitos ja kumarrus teille!

Huollon jälkeen krampit jatkuivat ja kävelyä jouduin tarjoamaan tossuilleni tiukimmissa ylämäissä. En kuitenkaan ollut tästä huolissani, sillä tiesin niiden menevän ohi ennen pitkää ja näin myös kävi, sillä 65 km:n taivaltamisen jälkeen ne loppuivat lähes yhtä salamyhkäisesti kuin olivat alkaneetkin. Olin taas juoksun päällä ja tossu alkoi syödä polkua tasaisen varmasti. Tässä vaiheessa löysin myös 160 km:n sarjan voittajan, todellisen taistelijan Miika Lahtelan, samoilemasta metsästä. Miika näytti hyvävoimaiselta, kannustin häntä parhaani mukaan, saaden häneltä vastaukseksi isot tsempit – kiitos!

Ne rappuset, ne uudet rappuset, siellä jossain 70 km:n tienoilla suorastaan vittuilivat minulle. Ne kuiskasivat yläosassa hiljaa ”laitoinpa tuon penkin tuohon päälle, jotta pääset levähtämään!”. Noh, enpä muuten levähtänyt, vaan pistin tossua toisen eteen ja kaivelin repusta supermiesgeeliä, sillä tunsinhan olevani lähes hänen kaltaisensa sankari.

tero4Vielä rento laskettelu tietä pitkin suolle, pitkospuille ja sen jälkeen kapuaminen rappusia pitkin ylös maisemapaikalle – olin Konttaisella! Sen jälkeen rullailu rappusia ja epämääräisiä puupölkkyjä pitkin alas ja olin viimeisessä huollossa. Siellä minua oli vastassa PääNuts Eppu, Samban jääkaappipakastin merkkiä Niko R. sekä tietenkin kaksi todella ystävällistä naista ja palvelu oli jälleen ensiluokkaista. Pullojen täytön, muutaman sipsin/fanipalan ja RedBull-tölkillisen jälkeen jatkoin yli tien kohti Valtavaaraa – tyyppien tsempatessa hurjasti!

Valtava vaara, Batmanin kanssa ei pelottanut

Tien yli päästyäni ja metsän siimekseen sukellettuani, kuulin takaa nimeni! 53 km:n sarjan kärkimies huuteli siellä rivouksia ja katse taakse paljasti sieltä tulevan velhon. Batman-paitaan sonnustautunut huuliveikko paljastui Juha Jumiskoksi ja niinpä päätin jäädä odottamaan kamua ja kysellä kuulumisia. Juha totesi ohittaneensa Jalkasen Jussin hieman ennen Konttaisen huoltoa ja nyt oli tärkeää pitää hänet takana, vaikka miehen jalat olivatkin väsyneet. Tarjouduin vetoavuksi, sillä minun jaloissa oli virtaa ja erityisesti ylämäet kulkivat kivan voimakkaasti. Sopimus punaiselle matolle astumisesta yhdessä oli itsestään selvyys, josta pidimme kiinni.

Valtavaaran postikorttimökille päästyä totesimme matkaa olevan enää vähän jäljellä ja tässä vaiheessa mielen valtasi suuri hyvänolon ja endorfiinin sekamelska. Juhan kanssa jolkotellessa ja juoksun ilosta rupatellessa matka meni joutuin, joskin mietin aika kiivaasti myös sitä, missä kohtaa Hilppani tulee perässä ja onhan hänellä kaikki kunnossa. Luotin kuitenkin häneen kuin kivimuuriin ja tiesin näkeväni hänet myöhemmin maalissa.

Hetken kuluttua saavuimme ”500 metriä maaliin” -kyltille, josta rullailimme rennosti viimeiseen alamäkeen ja sen jälkeisiin rappusiin. Batmanin vieressä minä halusin olla Robin ja niin me saavutimme punaisen maton yhdessä, rinta rinnan kuin supersankarit konsanaan – KIITOS JUHA!

tero5

Olut palautti Pullukan

Maaliintulon jälkeen nautin minulle ehkä jopa hieman poikkeuksellisesti oluen, jonka ravintolan kiva täti minulle ja Juhalle kiikutti, meidän hytistessä vilttien alla ja seuratessa GPS-tivolia isolta ruudulta. Ja nyt on pakko myöntää, että tuo olut maistui aivan käsittämättömän hyvältä ja koin ansainneeni sen. Samalla minä Pullukka livauttelin kotona kisaa seuranneille mittaamattoman arvokkaille perheenjäsenille (rakas äiti, isä, siskot, muksut, kamut, tutut ja muut kylänmiehet) kiitosviestejä kuin joku oikea urheilija konsanaan. Olin niin hetkessä ja iloinen! 🙂

Ilta jatkui Rukalla superiloisissa merkeissä rentoutuen, paljussa/saunassa istuen ja uusia tuttuja tavaten. Kokemus ja polkujuoksun yhteisöllinen henki kulki päästä varpaisiin jatkuvalla syötöllä ja meillä oli kivaa. Palkintojenjaon ja turinoinnin lomassa kannettiin toinen toista ja oltiin sankareita kaikki!

Tero6Lopuksi tahdon sanoa

NUTS:n, Samban ja muiden talkoolaisten ohella suuren ja nöyrän kiitoksen onnistuneesta elämyksestä ansaitsee juoksuystäväni Ville (jolla ei ole oikeasti Qashqaita), Jan ja Antti sekä kaikki te muut.

Ja jos lauluja osaisin kirjoittaa, tekisin sellaisen sinusta Hilppa, sillä sinä olet saanut minut hymyilemään entistä leveämmin – sanat loppuvat ja hengitys salpaantuu – olet paras ja kaunein!

Kiitos!

Tero Ruokolainen, Ultra Sisu

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s