Kisa alkoi tavoitteiden mukaisesti tasaisen hyytyvällä taktiikalla. Varsinaista tavoite kilometrimäärää ei kuitenkaan oltu lyöty lukkoon, mutta mielessä toki pyöri 250km lukemat. Tai kuten mestari J. Tompolle tuli todettua ennen lähtöä, että ”Juostaan eka ja katsotaan sitten tuloksia” antoi mukavan ympäripyöreän vastauksen tavotteista.
Ensimmäiset kierrokset ja tunnit lähdettiin siis suht reipasta vauhtia auringon lämmittäessä. Toki takasuoralla puhalsi viilentävä vastatuuli, joten en sen enempää jaksanut stressata lämpötilasta. Kilpakumppaneistakin Liukka kerkesi toteamaan melko reippaasta alusta ohipyyheltäessäni, mutta sykkeistä päätellen kuitenkin mentiin vielä alle aerobisen rajan.
Ero muihin kasvoi tasaisesti, ainoastaan Kari Rannan vauhti näytti olevan samoissa kuin itsellä. Eroa taisi olla pari kierrosta ja iltaa kohti tuuli alkoi kääntymään pääsuoran vastaisesti. Tuulen puskeminen ei kuitenkaan enää innostanut, joten vauhdista napsu pois, jotta energiaa jäisi loppupuolen uurastukseen. Tietenkin sivusilmällä pystyin havannoimaan Karin saavaan kierros kierrokselta aina hieman itseäni kiinni, mutta päätin pelata järkevästi ja keskittyä omaan suoritukseen.
Yötä kohti ja tuulikin tyyntyi. Ja lämpötila laski 4 asteen tuntumaan. Samalla jouduin pidemmän tauon pitämään sillä oikean jalan ukkovarpaaseen oli hiertymää alkanut tulemaan, joten jalat Sallan hellään huomaan ja vaihto uusiin sukkiin ja Hokan mustat Mach 4 vaihdettiin Hokan valkoisiin Mach 4:siin. Lisäksi kaiveltiin pipoa ja hanskaa sekä pidempää paitaa päälle. Ja hiukan hämmennystä naapurin huoltopöydille, kun toivoin saada kuulla Youtubessa olevan lastenlaulurenkutuksen: D Billion – My Name Is. 12h tuntiin kilometrejä oli kertynyt kiitettävästi noin 136km. Erinomainen tulos jo pelkästään 12h kisassa.
Odotin, että yöstä olisi tullut hankalampi, sillä kuukauden ikäinen vauva oli herättänyt lähes joka yö kisaa edeltävinä viikkoina. Kummempaa väsymystä ei kuitenkaan ollut ja vauhti pysyi ok tasolla, vaikka välillä piti itseäkin muistutella, että hitaampikin vauhti on ihan riittävä hyvään tulokseen. Järjestäjienkin suljettua omat kaiuttimiensa ilmeisesti naapuruston asukkaiden toivomuksesta oli myös aika kaivaa lopulta omat kuulokkeet päähän. Väliajoista löytyi myös 100 mailin tulos, 14h 31min, jolla alitettiin J. Klasilan Suomen ennätys 14h 33min.
Yleensä kilometrit 160 – 200 ovat kaikkein vaikeimmat. Liekkö tähän kokemus auttanut ja kenties henkinen valmistautuminen, mutta tällä kertaa hyytymistä ei tapahtunut. Lisäksi pieniä ongelmia meinasi vatsan kanssa olla muutaman ylimääräisen vessakäynnin kera, mutta onneksi niistä selvittiin.
200 kilometriin vähän päälle 18 tunnin ja yritin laskeskella mahdollista lopputulosta tällä vauhdilla. En tiedä miten laskeskelin päässäni kun mietin että lopun viiteen tuntiin saan tällä vauhdilla 250km täyteen ja aloin jo onnitella itseäni. Kuitenkin jonkun ajan kuluttua tajusin, että tuntejahan on vielä kuusi jäljellä ja kenties jopa saada 260km täyteen! Tuo kuulosti kuitenkin vielä melko kaukaiselta ja keskityin ensinnäkin oman ennätyksen rikkomiseen samalla kun Suomen mestaruus näytti jo ratkenneen minun edukseni eron kasvettua jo useampaan kilometriin Rantaan sekä muihin kisailijoihin.
22 tunnin jälkeen alkoi olla oma ennätys 241km haavissa ja vieläkin pari tuntia jäljellä juoksuaikaa. Tiesin Suomen ennätyksen rikkoutuvan, toki koko ajan jouduin keskittymään enempi ja enempi että jalat kestää loppuun asti. Tuossa vaiheessa jalat alkoi olla jo aika raskaat ja väsyneet, mutta onneksi katsojia alkoi tulla aamupäivästä radan varteen ihmettelemään ja kannustamaan, mikä toi kummasti lisäenergiaa.
Hetkeksi ajatukseni siirtyivät pari vuotta taaksepäin Espoon Areenalle missä olin vierestä katsomassa Soikkelin Jarin tehdessä Suomen ennätystä 253,9km. Nyt olin itse samoissa lukemissa, ja tuolloin Espoossa ollessa en olisi uskonut itsestäni pääseväni moiseen. Tuntui uskomattomalta yleisön mylviessä. Ja juoksuaikaa oli vieläkin jäljellä yli puolituntia! Jarin selkä sattui myös kohta eteeni ja ystävälliset pahoittelut Jarille ennätyksen rikkomisesta jo kesken juoksun.
260km. Riittääkö aika? Kestääkö jalat? Päätin jo mielessä, että tyytyväinen saa olla vaikkei 260 rikkoutuisi. Sain kuitenkin hyvin informaatiota mitä vauhtia pitäisi juosta ja montako kierrosta olisi jäljellä. Ei edes kovin kovaa vauhtia tarvitsisi pitää, niin maaginen 260 rikkoutuisi. Lopulta yksi kierros jäljellä ja vilkaisin kelloa, joka näytti aikaa olevan 6 minuuttia jäljellä. Tiesin kierrokseen menevän n. 4-5 minuuttia. Askel askeleelta raahauduin kohti 260km rajapyykkiä, ja lopulta sen yli. Minuutti olisi vielä ollut aikaa, mutta päätin jättäytyä oman huoltopöydän luokse jo lepäämään penkille. Aika loppui ja iloisia onnittelijoita alkoi saapumaan. Huokaisin tyytyväisenä.
Lopullinen tulos: 260,160km.
Avg. 5.32min/km = 10,84km/h.
Heart Rate 132 (rannesyke)
Calories 13 200
Ultrajuoksuseura Sisu 