Maa oli jo routinut, ja ensilumestakin oli kulunut useampi viikko. Seuran reittijaosto haahuili alkutalvesta pitkin latupohjia Repokalliolle Niinivaaran keskuskentältä ja takaisin – uudestaan ja uudestaan. Joskus aamuisin ennen töitä, toisinaan illalla ennen nukkumaanmenoa. Joku sivusta seuraten olisi ehkä ihmetellyt, miksi aina suunnilleen samaa reittiä pitkin. Olivatko maisemat niin ylivertaiset juuri tuolla latupohjan pätkällä? Vakaana tavoitteena…