Lauantaina 16.11.2024 Joensuun Areenassa tunnelma tiivistyi yhteensä 13. kerran, kun sata ultrajuoksijaa valmistautui yön yli kestävään rataultraan. Järjestävälle seuralle Ultrajuoksuseura Sisulle kerta oli yhdeksäs. Illassa oli jo valmiiksi juhlan tuntua,  onhan vuosi 2024 seuran 10. toimintavuosi ja lähtöviivalle asettautui ennätyksellinen määrä juoksijoita valmiina seuran puheenjohtajan Mika Issakaisen kilpailupuhutteluun ja kilpailujohtaja Jari Soikkelin viralliseen lähtömerkkiin. Perinteisellä käsiäänestyksellä selvitettiin lähtökarsinan kokemus ultrajuoksusta ja iloisena yllätyksenä rataultrajuoksun 24h kisan pikkusisaren eli 12 tunnin ensikertalaisia oli osallistujista puolet.  Kilpailuun saatiin myös kansainvälistä meininkiä, sillä juoksijoita oli saapunut Sveitsistä, Espanjasta ja Virosta asti.

Kilpailussa jo ensimmäisistä kilometreistä kävi hyvin selväksi, että nyt on kärkijoukolla ns. haku päällä. Huoltopöydistä kellotettiin SE- ja ME-tuloksia ennustavia väliaikoja. Ilta oli tässä vaiheessa kuitenkin vielä hyvin nuori ja ennen ensimmäistä kolmen tunnin kohdalla tapahtuvaa juoksusuunnan muutosta juoksijat olivat asettuneet tasaiseksi virraksi ja alun jännityksen väistyttyä meno alkoi tasaantua- ainakin osalla. Hallissa tunnelmasta huolehti koko yön totuttuun tapaan kokenut kisajuontajamme Jarkko Saksa, jonka toimipisteen kohdalla oli mahdollista esittää omia biisitoiveita.

12 tunnin kisan toisen suunnanvaihdon eli kuuden tunnin kohdalla ja heti sen jälkeen, elettiin usean juoksijan kisassa ns. vaarallisia minuutteja. Kauan odotettu kisan puoliväli ja suunnan vaihto ei välttämättä palkitse aina odotetulla tavalla. Keskiyö, kuusi tuntia jatkunut ja kohtuullisen monotoninen rasitus sekä kehon omien energiavarastojen vääjäämätön ehtyminen saattoivat tuoda juoksijoille erikoisia oloja ja ajatuksia. Urheiluhalli ja juokseminen on asia, johon ei rutiinisti kenenkään elimistö ole tottunut ja vastalauseita saattaa siis kuulua. Radalla näkyi menevän muutamat henkiset lenkkarit hetkellisesti myyntiin ja saattoi käydä myös mielessä ajatus siitä, ettei tämä ollutkaan hyvä idea. Kuuluipa siellä joku itselleen kisan syntymäpäivälahjaksi ostaneen. Kaikkia yli maratonin mittaisia matkoja voidaan pitää ultramatkoina, ja ainakin teoreettisesti kuuden tunnin rajaa ajassa ja matkassa voidaan tällaisena merkkipaaluna pitää, joten tunnusmerkkejä varsinaisen päälajin eli ultrajuoksun piiriin siirtymisestä alkoi näkyä. Tässä kohden kisaa nähtiin muutamia ensimmäisiä keskeytyksiä, sillä aina ei ole se ”pöljä päivä”, terveys on kuitenkin aina laitettava etusijalle ja ensi vuonna uudestaan. Sitten olivat ne juoksijat, jotka nousivat viheriöltä takaisin radalle ja alkoivat tehdä elämänsä juoksua tai kerätä parhaimpia muistoja. Se vaatii nimittäin sisua.

Miesten 12 tunnin Suomen ennätyksen kirjoittaminen uusiksi alkoi toistua usein varsinkin huoltopöydän puheissa hyvissä ajoin ennen puolta yötä. Nimittäin Matti Jonkka oli palannut Joensuuhun, mutta viime vuoden 143 kilometrin tulokseen verrattuna n. 5 sekunnin sisään uppoavat kierrosajat eivät ihan enteilleet ennätystä. Kisan kolmannen suunnan vaihdon eli klo 5:n jälkeen kilpailussa mukana olevat ovat jo ns. kotimatkalla. Viimeiset tunnit ovat nekin kriittisiä, sillä kolme tuntia pitää vielä jaksaa pitää samaa vauhtia, jopa vähän kiristää tai parhaassa tapauksessa hyvin menneet ensimmäiset yhdeksän tuntia voisivat sallia suunnitelmallisen vauhdin pudotuksen. Harvemmin se kyllä suunnitelmallista tuossa tilanteessa on ja radalla käydään todellista taistelua omien ajatusten ja kilpakumppaneiden kesken. Tänä vuonna viimeisellä tunnilla Joensuun Areenassa ei nukuttanut ketään vaan huomio keskittyi Matti Jonkan johtaessa kisaa upeisiin loppukireihin, joita ei voinut liikaa kannustaa. Matti jahtasi Juuso Simpasen niin ikään Joensuussa vuonna 2021 tekemää edellistä, 148,640 km Suomen ennätystä. Tuloslista lupaili myös useita henkilökohtaisia ennätyksiä 100 km, 110km ja tuplamaratonin ylityksinä.

Kilpailujohtajan äänimerkin soidessa tasan 08.00 uusi Suomen ennätys oli syntynyt Matti Jonkan tuloksella 149,395km.  Naisten sarjan voitti upealla 124,168 km tuloksella Marianne Nurmikumpu.  Joensuun Areenassa syntyi myös uusi paljasjalkajuoksun epävirallinen Suomen ennätys, kun Tuomas Aakenus pisteli menemään 111,283km ylittäen aikaisemman, vuonna 2016 Joensuussa Antti Turusen samaisessa kisassa juokseman  ennätyksen 57 metrillä. Eli tarkalle meni. Naisten sarjassa Maarit Laihonen juoksi 96,818km, joka on myös suomalaisen paljasjalkajuoksun naisten kovin tilastotulos!

Ultra Sisu haluaa vielä onnitella voittajia ja kiittää kaikkia tavalla tai toisella mukana olleita, radalla tai radan vieressä. Lukiessasi tätä juttua aika on jo varmasti tarvittaessa kullannut muistot, on siis aika kaivaa esiin ensi vuoden kisakalenterit ja tehdä tarvittavat merkinnät Joensuuhun marraskuulle 2025! Nähdään taas Joensuu Areenalla ja kirjoitetaan yhdessä pala suomalaista ultrajuoksuhistoriaa!

https://joensuu12h.com/

Tulokset: https://my.raceresult.com/297503/live
Juttua ja kuvia muualla: https://ultrajuoksu.fi/joensuu-night-run-2024/