Ultrajuoksijat metsäretkellä

Olen harrastanut suunnistusta vajaat kymmenen vuotta ja jäänyt täysin koukkuun siihen tunteeseen, jonka kokee joka kerta rastilipun löytyessä. Mikan vaikutuksesta aikaisempi maratontausta on jalostunut ultrajuoksuksi, joten tällä lajiyhdistelmällä olin kuin luotu kokeilemaan rogainingia. Sain Mikan helposti innostumaan ajatuksesta ja kesällä 2017 löimme lukkoon suunnitelman osallistua vuoden 2018 rogainingin SM-kisoihin Jämijärvellä.

Rogaining on peräisin Australiasta ja rantautunut Suomeen noin kymmenen vuotta sitten. Kilpailu käydään 2-5 hengen joukkueilla ja kilpailun kesto on tavanomaisia suunnistuskilpailuja pidempi (3-24 tuntia). Rogainingissa 24h kilpailu on se niin sanottu ”perusmatka”. Kilpailun alussa joukkueille jaetaan kilpailualueen kartat, joihin on merkitty kaikki rastipisteet. Rastit ovat ”eriarvoisia” ja rastin numero kertoo kuinka paljon pisteitä mikäkin leimaus tuottaa. Joukkueilla on 1-3 tuntia aikaa suunnitella reitti, joka tuottaa mahdollisimman paljon pisteitä. Maaliin on ehdittävä kilpailuajan puitteissa tai alkaa sakkopisteet ropista. Yli puolen tunnin myöhästyminen aiheuttaa hylkäyksen. Eniten pisteitä kerännyt joukkue voittaa. Kisakeskuksessa saa käydä lepäämässä, tankkaamassa, vaihtamassa varusteita jne vaikka kuinka monta kertaa kisan aikana. Toki sinä aikana ei pisteet kerry. 🙂

Luotimme kisaan valmistautuessa lähinnä runsaaseen ulkoiluun ja jalkaisin liikkumiseen. Yksi harjoittelukisa käytiin Kuopiossa viime vuonna ja juhannuksena treenasimme kisakartan mittakaavassa kulkemista Kainuun korpimaisemissa. Tällöin Mika totesi oppineensa armeijassa käyttämään kompassia ja taito oli vielä tallessa. Tämän kummempaa suunnistuskokemusta rogaining ei välttämättä vaadi. Kartan mittakaava on usein 1:40000, joten rastiympyrän sisäänkin mahtuu paljon informaatiota. Totesimme tämän kantapään kautta Kuopion kisassa, jolloin reittisuunnittelussa käytetyt nuppineulat olivat tehneet karttaan niin ison reiän, että olennaiset karttamerkinnät hävisivät rastiympyrästä. Myös levykompassin suurennuslasi on tässä lajissa oiva apuväline.

Suunnitteluun varatut kolme tuntia meni kuin siivillä. Olimme jo etukäteen päättäneet, että käymme yhden kerran kilpailukeskuksessa syömässä jotain muutakin kuin energiageeliä ja teemme muut tarvittavat huoltotoimenpiteet. Kahta lenkkiä lähdimme siis kartalle hahmottelemaan. Maasto osoittautui hyvin kaksijakoiseksi: laajat kangasalueet kartan pohjoisosassa ja soista, kivikkoista metsäaluetta eteläosassa. Kummallakaan meistä ei ole pahemmin kokemusta pimeällä suunnistamisesta, joten jätimme suosiolla helpommat maastot pimeällä kuljettaviksi. Pyrimme myös hyödyntämään mahdollisimman paljon olemassa olevia polkuja ja teitä kulkemista helpottamaan. Onnistunut reittisuunnittelu on tässä lajissa erittäin tärkeässä roolissa lopputuloksen kannalta ja siihen panostimme kovasti. Suunnitelmamme oli hyvin realistinen ja arvioimme ehtivämme käydä kaikki suunnitellut rastit. Jälkeenpäin ajatellen reitti olisi pitänyt suunnitella ”ylipitkäksi” niin, että lopusta olisi voinut tarvittaessa oikaista aikaisemmin pois.

Lauantaina klo 12 retki sitten alkoi. Rogainingin lähtö ei tapahdu viivalta vaan alueelta, josta kukin joukkue lähtee valitsemaansa suuntaan. Samalle rastille meidän kanssa suuntasi useita joukkueita ja kovin kovalla kiireellä ei kukaan matkaan sännännyt. Aikaa oli 24 tuntia käytettävissä.. Rogainingissa rasteja ei piilotella mihinkään kiven koloihin, vaan ne näkyvät kauas maaston ollessa avointa. Minun vastuulla oli aina kertoa seuraavan rastin sijainti rastiympyrässä ja ylivoimaisesti suosituin rastipiste oli kumpareen päällä. Mikan tehtävänä oli huolehtia ajan kulumisesta ja siitä, että tunnin välein otamme energiaa jossakin muodossa. Lauantai oli todella lämmin päivä vuodenaikaan nähden ja urheilujuomaa kului paljon. Kartalla oli 5 juomarastia ja näiden sijainti piti ottaa huomioon reittiä suunnitellessa. Meillä molemmilla oli noin kolme litraa nestettä lähtiessä juomaliiveissä ja ensimmäiselle vesipisteelle tultaessa melkein kaikki oli juotu.

Kilpailualue on valtavan laaja ja välillä kuljimme jopa tunteja näkemättä yhtäkään kilpakumppania. Piristi aina kummasti, kun joku joukkue tuli vastaan iloisesti tervehtien. Matkaa elävöitti myös aivan järkyttävä hirvikärpästen määrä. Välillä toinen käsi piti täysin vapauttaa hirvikärpästen nyppimiseen hiuksista. Mikan sininen paita oli selvästi kutsuvampi kuin minun vaaleampi.

Ensimmäinen lenkki taittui suunniteltua nopeammin ja huoltotauolle saavuimme vielä valoisan aikaan noin klo 8. Teimme kaikki tarvittavat huoltotoimenpiteet kaikessa rauhassa ja käytimme siihen aikaa 1,5 tuntia. Minulla oli yksi rakko jo tässä vaiheessa kantapäässä ja sitä vähän tohtoroitiin hyväksi todetuilla ultrajuoksuopeilla. Meidän tauolla ollessa matkaan lähti 8 tunnin maastopyöräilijät ja oli hieno näky seurata pyörän valojen hajaantumista eri suuntiin.

Toiselle lenkille lähtiessä ilta oli pimentynyt ja käynnistimme upouudet otsavalomme. Rastilippujen heijastimet erottuivat hyvin ja totesimme selviävämme myös yöosuudesta kunnialla. Oli hienoa liikkua pimeällä kankaalla ja nähdä aika ajoin muiden kilpailijoiden valoja siellä täällä. Yön aikana liikkeellä oli meidän perusmatkalaisten lisäksi myös kahdeksan tunnin fillari- ja tossusarjalaiset. Lämmintä (jopa hikistä) päivää seurasi leppeän lämmin yö eikä vaatetusta tarvinnut lisätä kuin vasta aamuyön viileimpinä tunteina.

Pitkäkin kisa lähestyy jossain vaiheessa loppuaan ja jo hyvissä ajoin aamulla meidän etukäteen suunniteltu reitti alkoi olla jo kahlattu. Minun kantapäät ja meidän molempien jalkapohjat olivat jo tuskallisen kipeät ja Mika sai ihan tosissaan houkutella minua vielä yhdelle pienelle lisälenkille. Olihan siitä vielä 3 pistettä otettavissa! Tämä tarkoitti vielä lisää hiekkatietä, polkua, polviin asti ulottuvaa varvikkoa, suota ja hirvikärpäsiä. Tämän jälkeen oli vain ”loppusuora” jäljellä, joka tarkoitti noin 4 kilometrin pituista taivallusta maaliin. Ei siinä enää montaa juoksuaskelta otettu. Sitä taapertaessa aloitettiin jo kisan läpikäyminen ja spekulointi siitä mitä olisi voitu tehdä toisin. Sijoituksesta ei tässä vaiheessa ollut tietenkään minkäänlaista käsitystä, mutta olimme omaan suoritukseemme kokonaisuudessaan tyytyväisiä. Maaliin tullessa aikaa oli käytetty 22 tuntia 21 minuuttia. Kuljettuja kilometrejä kertyi mittariin 113. Tätä ennen pisin yhtäjaksoisesti kulkemani matka oli ollut 60 kilometriä Suomi-juoksussa Joensuussa 2017.

Tulosten julkistamiseen oli vielä vähän aikaa, joten otimme pienet päikkärit ennen palkintojenjakoa. Oli aika hieno fiilis, kun kuultiin olevamme kakkosia! Voittajapari oli meitä tällä kertaa niin paljon parempi, että sen suhteen ei jäänyt spekuloitavaa. Reittisuunnittelun osalta jäi kyllä parantamisen varaa ja sepä se taitaa ollakin tämän lajin suola. Pärjätäkseen rogainingissa ei tarvitse olla huippusuunnistaja eikä huippujuoksija. Terävällä päällä ja hyvällä ”peruskunnolla” pärjää. Tietenkin kokemukset aikaisemmilta ultramatkoilta auttaa ja monenlaisiin vaikeuksiin osataan jo etukäteen varautua. Ensi vuonna SM-kisat järjestetään elokuun lopussa Turussa ja meidän tiimi on jo aloittanut henkisen valmistautumisen.

Team Ultra Sisu
Anna-Leena Talasterä ja Mika Issakainen

rogaining_mika_liinu

SM-Rogaining 2018 tulokset >>

Mainokset

Polkujuoksutapahtuma Kaltimon kierrolla

kaltimonkierto_w

Ultrajuoksuseura Sisu järjestää keväällä 18.05.2019 uuden polkujuoksutapahtuman Kaltimon kierrolla. Reitti sisältää vaaramaisemissa 25 km verran monipuolista polkua, pitkospuita sekä pieniä metsäteitä. Kierros vie juoksijan seitsemän vaaran yli. Reitti soveltuu niin vasta-alkajalle kuin kokeneemmillekkin juoksijoille.

23.09.2018 testaamme reittiä WarjoWaarat yhteislenkin merkeissä. Kaikki polkujuoksusta kiinnostuneet ovat tervetulleta avoimeen ja maksuttomaan tapahtumaan. Lenkki toimii myös hyvänä kenraaliharjoituksena ja varusteiden testauksena Vaarojen maratonia varten. Lähtöpisteenä Kaltimontuvan parkkipaikka, Joensuuntie 50. Liikkeelle lähdemme klo 10.00.

Ei suomalaiset tanssi

Hautajärveltä Rukalle

tero_ruokolainen2

”Kesälauantai nyt
Oon mökille lähtenyt
Polttopuut tehty jo
Meni rikki myös radio.”

Tällä fiiliksellä ja tämän biisin (Haloo Helsinki, Ei suomalaiset tanssi) starttasin tämän vuotisen polkuiloittelun Kuusamon Rukalla. NUTS:n herrat ovat tehneet hienoa työtä tapahtuman suosion kasvattamiseksi enkä ihmettele sitä yhtään. Karhunkierroksen ultrajuoksu on jotain sellaista alkukesän kivaa, joka jokaisen täytyy ainakin kerran elämässä kokea. Järjestelyt, talkoohenki, vaihteleva reitti huikeine maisemineen sekä iloiset ihmiset luovat edellytykset mielen ja kehon oivalliselle kilvoittelulle. Oli siis hienoa olla mukana näillä polkufestareilla.

Matkanani Karhunkierroksella oli tuttuakin tutumpi 80km (todellinen matka 83km) eli perinteinen vaellusreitti Sallan Hautajärveltä Kuusamon Rukalle. Samaisen reitin olin kulkenut läpi jo kolmesti aiemmin erilaisissa olosuhteissa (munahangesta shortsisurfailuun). Tänä vuonna tilanne oli kuitenkin siinä mielessä uusi, että tein päätöksen osallistumisesta perheneuvotteluiden seurauksena vasta 3 vkoa ennen koitosta. Oma suorituskyky ja jaksaminen oli täten täysi arvoitus, joskin aktiivisen työmatkaliikunnan ansiosta tiesin peruskuntoni olevan hyvä. Painolastina reissussa oli tietenkin aiemmin vuosien voitot (3kpl) sekä reittiennätys, joista en tosin sen suuremmin ottanut painetta, mutta tiedostin ne kuitenkin.

Startti tapahtui klo 7 Hautajärveltä ja tarkoituksena oli juosta alun helppo osuus kera parin teknisen juurakkopätkän Oulankaan kivan rennosti alle 2,5 tunnin. Lähdin reippaasti matkaan ja yllätyksekseni seuraani ilmestyi ainoastaan yksi herra eli Lintalan Mika. Siinä iloisesti läpsytellessä höpöttelimme niitä näitä juoksusta, elämästä sekä mahtavista maisemista ja kivasta reitistä. Vajaan kympin kohdalla tarjosin Mikalle vetovastuuta ja hän otti sen ilolla vastaan. Samalla hän kuitenkin hävisi horisonttiin ja olin, että hupsis. Noh, samalla totesin itselleni, että tuolla laukalla voi tulla seinä vastaan loppumatkasta, keskittyen samalla vain omaan vauhtiin kera kevyen askeleen. Siinä 16 kilsan paikkeilla Mika tuli sitten selkä edellä vastaan, todeten että tuli vedettyä pari kilsaa hieman reippaasti. Heitin ilmoille ajatuksen, että ”niin mie vähän katoin, että lähdit kuin rusakko puskasta”.

Samassa yhteydessä huomasin venäjän tykin Maxim Voronkovin taustapeilissä ja päätin odotella herraa hetken ja tiedustella samalla, josko yhteinen kyyti passaisi. Sehän passasi ja tästä eteenpäin jatkoimme matkaa yhdessä Oulankaan saakka, jonne saavuimme hyvissä ajoin (n. 2h 18min) ennen lyhemmän matkan starttia.

Oulangassa nautimme rennosti järjestäjän juoma- ja ruokatarjoilusta, 53 km:n juoksijoiden hurjasta kannustuksesta (nöyrä kiitos) ja Marko Krapun haastattelusta. Ilmassa oli siis selkeää festarimeininkiä.

Tarjoilun jälkeen lähdimme suuntaamaan kohti Kitkajokivartta ja Basecampin huoltoa, joka odotti reilun 31 kilsan päässä. Alku oli jälleen nopeaa ja helppoa hiekkadyyniä, jonka menimme leppoisaa kyytiä. Vajaan 50 kilsan kohdalla reitti saapui Kitkajokivarteen, joka olikin sitten paahtavan lämmin ja hieman hitaampi teknisyyden ja muutaman pienen nousun vuoksi. Samalla kohtaa tein myös ensimmäiset havainnot Maxi-miehen iskukyvystä ja vahvuuksista. Ylä- ja alamäissä näytin olevan selkäesti vahvempi, joten tämän myötä uskalsin jatkaa kivaa yhteistaivalta ja jättää mahdollisen ratkaisun vasta Valtavaaran nousuihin.

Tullessamme pienelle karhunkierrokselle, huomasin yllätykseni Maxi-miehen jääneen. Tällä helpolla osuudella nostin hieman vauhtia, vaikkakin jalkani alkoivat olla jo semisti finaalissa. Samalla kun verta alkoi tihkua nenästä viidettä kertaa päivän aikana, aloin kuulla ihmeellistä huutokonserttia ja kellon kilkatusta. Seuraavan mutkan takaa paljastuikin sitten melkoinen yllätys, kun Krapun Marko oli järjestänyt sattumalta polttareita samalla seudulla viettäneen naisseurueen minua reitin varrelle kannustamaan. Hetki oli ikimuistoinen ja antoi ämpärillisen lisäfiilistä loppumatkalle. Kiitos teille!

Basecampin huollossa puhdistin kädet verestä, täytin pullot ja napsin kaksin käsin hedelmiä, sillä geelit eivät tahtoneet enää lämpimässä kelissä upota. Jalkoja herättelin vedellä huuhdellen, samalla kun vaihdoin muutaman sanan huoltopisteen väen kanssa. Juttelutuokio toi kivaa piristystä muuten varsin hiljaisena vietettyyn päivään. 🙂

Maxi-mies saapui Basecampin huoltoon samalla hetkellä, kun minä lähdin jatkamaan matkaa. Hiki näytti hänelläkin hieman olevan. Jalkani olivat rakoilla ja todella väsyneet, mutta en uskaltanut antaa tässä vaiheessa periksi, sillä odotukset olivat valtaisat. Näinpä lähdin jatkamaan matkaa, omaan rauhalliseen tahtiin hölkötellen. Positiivinen asia tässä vaiheessa matkaa oli se, että reitti oli ennestään tuttu.

Matka Basecampista Konttaisen huoltoon sisälsi koko reitin tylsimmät ja ankeimmat osuudet. Muutaman suon, pehmeää metsäautotietä, pari hakkuuaukon ylitystä ja rappuset Konttaiselle. En nauttinut tästä yhtään. Viimeiseen huoltoon Konttaiselle saavuin n. tuntia ennen reittiennätysajan umpeutumista, joten tiukkaa alkoi tehdä, mikäli halusin siitä riemuita. Oma äitimuori (#geomummo) ja Simpasen Juuso olivat huoltopisteellä vastassa, se lämmitti mieltä kovasti. Muori kannusti iloisesti, joskin oli samalla huolissaan nenän verenvuodosta. Kerroin sen kuuluvan lajin luonteeseen, mikä sai myös talkooporukan hymyilemään. Juuso tiedusteli huollossa minulta, josko hän voisi hölkätä kanssani Rukalle. Totesin että sehän passaa enemmän kuin hyvin. Samalla sovittiin myös siitä, että mikäli kävelen liian helpot pätkät, käskee hän minut juoksemaan.

Tämä systeemi superisti ja sain hetkellisen laiskuuden jälkeen taas tossuihin eloa. Samalla oli kiva höpötellä Juuson kanssa muutama sananen ultrajuoksusta ja urheilullisesta elämästä. Se oli kokonaisvaltaisesti varsin piristävää. Matka eteni nyppylältä toiselle, ylämäen ja alamäen seuratessa toisiaan. Valtavaaran kohdilla Mr. Triathlon eli Lemmettylän Teemu (53 km) tuli takaa ohi, huikaten samalla että ”hyppää peesiin”. Tein työtä käskettyä ja lähdin völjyyn – ihanaa.

Viimeisen ylämäen päälle kavutessa tsekkasin kelloa, aikaa uuden reittiennätyksen tekemiseen oli vielä riittävästi jäljellä. Koska olin ylipäätänsä päässyt tähän saakka, halusin tehdä uuden reittiennätyksen ja niinpä laitoin tossut vielä kertaalleen rennolle rullailuasetukselle ja annoin alustan viedä. Samalla mieleeni tuli Haloo Helsingin uuden biisin sanat ja totesin, ”Etteikö suomalaiset muka tanssi?”. Viimeinen alamäki, Karhunkierroksen puinen alitusportti ja rappuset – jalkani suorastaan tanssivat ilosta ja ihmetyksestä. Sieltähän sen punainen mattokin tuli näkyviin – Mun jalat olivat ihanat, mä olin ihana ja mä olin tänään paras!

Ylitin maalilinjan ajassa 8.19.15, mikä on samalla uusi reittiennätys. Päivä ei ollut missään nimessä helppo vaan täynnä erilaisia tunnetiloja ja tuntemuksia – polkujuoksua parhaimmillaan. Mielenhallinta, erityisen tuttu reitti, mahtavat maisemat, kanssakilpailijoiden ja muiden kannustukset sekä tieto läheisten läsnäolosta saivat minut kuitenkin jaksamaan. Kiitos teille kaikille kannustuksesta ja myötäelämisestä ja kiitos äitille ja isälle siitä, että olette kasvattaneet minusta tällaisen. Erityiskiitoksen ansaitsee myös #samallapolulla tahkoava Hilppa – arvostan sitä mitä teet ja olet.

Tero ”soturi” Ruokolainen

80km
Miehet
1. Tero Ruokolainen Ultra Sisu 8:19:15
2. Maxim Voronkov Galaxy St.Petersburg 8:37:11
3. Jaakko Keskikuru Northern Trail Runners 9:13:57

6. Ville Maksimainen Ultra Sisu/HOKA ONE ONE 9:37:17
201. Jarkko Saksa Ultra Sisu 16:22:34

160 km
Miehet
1. Antti Itkonen Partioaitta 20:12:40
2. Jaakko Eskelinen Vegaanijuoksijat 20:36:56
3. Juha Jumisko 21:53:47
4. Heikki Siivari Ultra Sisu 22:10:45

32. Mika Issakainen Ultra Sisu 31:52:58
37. Antti Varis Ultra Sisu 32:40:24

53 km
Miehet
1. Markus Rannankari 5:08:09
2. Teemu Lemmettylä Pentik 5:19:30
3. Kai Reiman Jyväskylä Trail Runners 5:34:07

27. Jari Jormanainen Ultra Sisu 6:45:40

53 km
Naiset
1. Maija Oravamäki Salomon Suunto Trail Team Finland 5:44:36
2. Riina Kuuselo Sajaniemen Sonnit 6:12:57
3. Saara Grönholm Puijon Mahti 6:17:53

51. Anna-Leena Talasterä Ultra Sisu 8:22:55
114. Kirsi Kouvo Ultra Sisu 9:15:26

31 km
Naiset
1. Reetta Peltonen Sajaniemen Sonnit 3:41:21
2. Mari Lindström Imatran Urheilijat 3:46:32
3. Iina Lumiaho Puijon Mahti 3:52:46

372. Tuija Mononen Ultra Sisu 6:51:59
374. Sointu Hyttinen Ultra Sisu 6:52:00

Kaikki tulokset >

 

 

Sisulaisilla vahva edustus Vaaroilla

vaarojen_logo_177Peräti 22 sisulaista osallistui tänä vuonna Vaarojen Maratonille, joka saatiin taivaltaa kivassa syyssäässä sateen pysytellessä poissa lähes koko kisan ajan. Sateinen kesä oli kuitenkin huolehtinut siitä, että mutaa ja liukkaita paikkoja reitillä riitti.

Sisulaisista pisimmällä 130km matkalla parhaiten menestyi Ville Maksimainen jaetulla toisella sijalla ja Antti Eronen oli seitsemäs. Antti Varis ja Mika Issakainen taistelivat hienosti maaliin sijoilla 16. ja 18. Tomi Ronkainen oli 86km matkalla viides ja Mika Leppälä 18. ja naisten vastaavalla matkalla Eini Eronen 15.

Miesten maratonilla oli mukana peräti 305 juoksijaa ja sisulaisista parhaiten matkan taittoi Jari Jormanainen ajalla 4:46  ollen 17. Naisten maratonilla paras sisulainen oli Anna-Leena Talasterä 22. 160 juoksijan joukossa ajalla 6:09.

Tuloksia:

42,5 km
Miehet

1. Henri Ansio Salomon-Suunto Racing Team 3:45:04
2. Simo-Pekka Fincke Sajaniemen Sonnit 3:58:47
3. Sami Vähänen Sajaniemen Sonnit 4:02:00

17. Jari Jormanainen Ultra Sisu 4:46:36
99. Juha Lemmetyinen Ultra Sisu 5:48:38
135. Leo Sivonen Ultra Sisu 6:15:13

42,5 km
Naiset

1. Maija Oravamäki Salomon-Suunto Racing Team 4:37:56
2. Eija Hartikainen Antin Talli Mikkeli 4:57:43
3. Irina Nousiainen Rovaniemi 5:24:57
4. Virva Nyyssönen 5:29:20

22. Anna-Leena Talasterä Ultra Sisu 6:09:02
24. Salla Makkonen Ultra Sisu 6:10:21

30. Piritta Torssonen Ultra Sisu 6:14:30
32. Satu Hyytiäinen Ultra Sisu 6:14:55
34. Inka Volotinen Ultra Sisu 6:16:15

35. Heidi-Maria Haaranen Ulta Sisu 6:16:56
54. Mira Makkonen Ultra Sisu 6:36:01
66. Kaija Hattunen Ultra Sisu 6:49:53
68. Henna Karhu Ultra Sisu 6:50:43

86 km
Miehet
1. Miikka-Pekka Rautiainen Samba Trail Running Club 10:07:25
2. Tomi Mikkola Jyväskylä Trail Runners 10:12:43
3. Markku Kouva Northern trailrunners 10:17:16
4. Juha Virtanen Finnish Marathon Runners 10:51:02
5. Tomi Ronkainen Ultra Sisu 10:55:57

18. Mika Leppälä Ultra Sisu 13:02:13
DNF Mika Sivonen Ultra Sisu Kiviniemi 2. kierros

Naiset
1. Pirjo Saukko Ylivieska 12:11:03
2. Piia Siitonen Jyväskylä Trail Runners 12:29:26
3. Susanna Kujanpää Turku Trail Runners 13:18:26
4. Elina Virkkunen Jyväskylä Trail Runners 13:51:47
5. Satu Niskavaara Jyväskylä Trail Runners 14:13:27

15. Eini Eronen Ultra Sisu 16:31:41


130 km

Miehet
1. Juuso Simpanen Samba Trail Running Club 19:10:30
2. Ville Maksimainen Ultra Sisu / HOKA ONE ONE Team (FI) 21:32:33
2. Miika Lahtela Rauman palomiesurheilijat / NTR 21:32:33
4. Eero Lumme NUTS 22:26:15
5. Antti Toivanen LTRC / Samba 22:58:56
6. Olli-Pekka Holttinen KarSu 23:04:02
7. Antti Eronen Ultra Sisu 23:11:33
8. Tommi Lahtonen RC Eemeli 23:11:55
9. Jukka Toivanen KarSu 23:26:38
10. Kimmo Karppinen Endurance 23:29:55
11. Timo Jokiranta Lahti Trail Runners 23:29:56
12. Ilkka Lassila Resistance 23:33:34
13. Anssi Tervonen TTR 23:36:14
14. Karo Hämäläinen 23:44:51
15. Henry Aalto Vivobarefoot Suomi 23:58:45
16. Antti Varis Ultra Sisu 24:06:00
17. Jarkko Aspegren Northern Trail Runners 24:53:25
18. Mika Issakainen Ultra Sisu 24:53:26
19. Niko Junnila Minkiönkylän Mahti 25:00:56
20. Sami Kuusi Team DA-Group 25:00:56
( Yhteensä 65 juoksijaa joista 36 keskeytti tai hylättiin. )

Naiset
1. Saara Päätalo Northern Trail Runners 22:34:14
2. Piia Nieminen Tawastia Trail Club 24:06:28
3. Laura Järvinen Tytöt tunkkaa tykimmin / Samba Trail Running Club 26:51:29
4. Anni Toppila Sotanorsut Seikkailulla 27:25:55
( Yhteensä 10 juoksijaa joista kuusi keskeytti. )

Kaikki tulokset: My Race Result>>

Kuvia: ONEVISION

Sisulaiset Kuopiomaratonilla

Sisulaisia oli kiitettävästi Kuopiomaratonilla pikamatkojen hupailussa 1.9. kokeilemassa syysvauhtia. Hienoja omia ennätyksiäkin saatiin puristettua. Tässä poimintoja tuloslistoista.

Naiset Yleinen Maraton

1) Mari Ukkonen Tuusniemi 3.29.08
2) Reetta Nenonen Franke 3.31.30
3) Salla Makkonen UltraSisu 3.36.39

7) Henna Karhu Ultra Sisu 3.54.40

12) Maria Maunumaa UltraSisu 4.20.26

Naiset 40 v Maraton
1) Inka Volotinen UltraSisu 3.49.53
2) Niina Valtonen Siilinjärvi 3.57.02
3) Mirkka Koponen RRR 4.20.42

Naiset 45 v Maraton
1) Satu Hyytiäinen UltraSisu 3.38.38
2) Maarit Räisänen 3.54.17
3) Saija Kauhanen Lehmon Lenkkeilijät 3.58.15

Naiset 50 v Maraton
1) Birgi Putkonen RRR 3.46.14
2) Tuula Martiskainen Ultra Sisu 3.55.38

Miehet Yleinen Puolimaraton
1) Teemu Toivanen Vuorela 1.12.04
2) Tomi Ronkainen UltraSisu 1.15.50
3) Arttu Kärkiö 1.17.10

Kaikki tulokset >>

Masokistin unelma 19.8.2017

masu

Peräkylän Ponnistus – Tosissaan mutta ei vakavasti http://www.perakylanponnistus.fi/

Peräkylän Ponnistus järjesti perinteisen avoimen 100km mestaruuskilpailun Paloheinän maisemissa Helsingissä. Olin viime vuonna ensimmäistä kertaa juoksemassa kyseisessä kisassa, jonka kyläjuoksumainen lämminhenkisyys teki vaikutuksen. Osallistuminen tänä vuonna oli lähes itsestäänselvyys varsinkin, kun vaimoni Kaisa lupautui huoltajaksi matkaan. Kisan edeltävinä päivinä tuli seurattua tiuhaan informaatiota vallitsevasta säätilasta. Välillä oli luvattu taukoamatonta sadetta ja jo muutama tunti myöhemmin pelkkää pilvipoutaa. Säätilaspekulaatiot jäivät lopulta kokemuspohjaisiksi ja varauduin varusteiden puolesta myös pahimpaan.

Lauantaiaamu koitti ja hurautimme lentokentän lähistön hostellista taksilla kisapaikalle Paloheinään Suomen ladun majan tuntumaan. Lähdön odotteleminen meni tuttuja tavatessa ja huoltopöydän virkaa hoitavia matkalaukkuja säätäessä. Tunnelma oli rento, niin kuin PePon kisoissa tuppaa kuulemani mukaan yleensä olemaan. Lähtöaika koitti vihdoin hieman myöhässä järjestävän seuran perinteiden mukaisesti. Ensimmäisenä ryntäsimme porukalla vajaalle kierrokselle, jonka jälkeen seurasi varsinaiselle reitille meno. Olin hieman ihmeissäni, sillä aikaisempana vuonna vajaita kierroksia oli kaksi. Lähdin liikkeelle porukan puolessa välissä hillitäkseni menohalujani ja säästelläkseni voimiani loppua varten. Sitä voimien säästelyä jatkuikin sitten ensimmäisen täyden kierroksen alkupuoliskolle, jonka jälkeen hipsin kärkeen katselemaan, millaista juoksuvauhtia siellä olisi tarjolla. Ensimmäisen kierroksen jälkeen ennakkotiedoista poiketen koko porukka ohjattiin uudelleen vajaalle kierrokselle. Kaikki juoksijat selvisivät mainiosti tästä lähes ylitsepääsemättömältä vaikuttavasta yllätyksestä, joten jäljellä oli enää se helpompi osuus, eli n. 97 km juoksua.

rasanen

Kimmo Räsänen ja Samuli Nieminen

Kun varsinainen matkan teko oli alkanut, lyöttäydyimme Samulin kanssa juoksemaan yhtä matkaa. Tuumasimme vauhdin olevan molemmille ok ja juttukin luisti mukavasti. Meillä molemmilla oli takana 100km Suomi-juoksu 6 viikkoa aikaisemmin, joten palautuminen ei ollut aivan paras mahdollinen. Samuli oli ennättänyt tempaista välillä myös yhden kisamaratonin. Totesimme, ettei kumpikaan taida tänään omaan ennätykseensä pystyä, joten juoksimme sitä vauhtia, mikä sattui tuntumaan hyvälle (on muuten loistava taktiikka ja todettu toimivaksi). Lähdimme siis vetämään n. 9 tunnin aikaan tähtäävää vauhtia, mutta tavoiteaika oli molemmilla kuitenkin vähintään alle 10h. Pelivaraa siis oli mahdollisille huoltotarpeille. Mukavuuden haluisena halusin myös ennättää suihkuun Suomen ladun majalle, joten 10 tuntia piti joka tapauksessa alittaa reilusti. Juoksu eteni rennosti ja maraton jäi huomaamattomasti taakse alle neljän tunnin. Juoksimme ja rupattelimme yhdessä yli puolen välin, jonka jälkeen Samulille tuli ongelmia jalkojen kanssa. Itse jatkoin juoksuani entiseen tahtiin, kun jalat toimivat vielä mukavasti. Itselläni väsymys alkoi tuntumaan jaloissa jossain 60-70 km välillä, mutta se ei ollut mitään uutta. Vauhti hidastui hieman ja piti olla entistä tarkempi energian ja nesteytyksen kanssa. Mitään odottamatonta ei kuitenkaan ilmaantunut. Nuo ns. synkät kilometrit olivat taas vaihteeksi hyvää aikaa pohdiskella elämän suuria kysymyksiä. Ymmärsin siinä hetkessä myös kristallin kirkkaana, miksi en juokse yli 24h kisoja. Tiedän jälkimmäisen ajatuksen häilyvän sitä enemmän, mitä kauempana edellinen kisa on. Siksipä on hyvä olla ohjelmassa näitä ”lyhyempiä kilpailuja” aina silloin tällöin, ettei mitään ylilyöntejä pääse tapahtumaan elämässä. Mutta sivupoluilta jälleen asiaan.

Kärjessä oli hyvä juosta ja loppu lähestyi piinaavan hitaasti, kuten asiaan kuului viimeisillä kymmenillä kilometreillä. Muutama rankempi sadekuurokin oli kastellut juoksijat läpimäriksi. Kenkävalintani oli Altra Escalante, jonka pesusienimäinen vedenpidätyskyky pääsi oikeuksiinsa jokaisen sadekuuron jälkeen. Muuten kengät toimivat loistavasti, joten en nähnyt mitään syytä vaihtaa niitä kesken kisan. Samuli oli myös selvinnyt jalkaongelmistaan ja eteni viimeistä kymmentä kilometriään vakuuttavalla vauhdilla. Taas kerran tuli yksi syy, miksi matkaa ei kannata jättää koskaan kesken (loukkaantumista lukuun ottamatta). Itselleni kierros vaihtui viimeiseksi ja sain järjestäjän edustajan mukaani juoksemaan. Kierroksella ohitettavana oli myös ”kappas vaan, Minttu sekä Erkku”, jotka käsittämättömän iloisesti jälleen kerran toivottivat hyvää loppumatkaa. Ultraajiin on päätynyt aivan uskomattoman hyvän tuulista ja mukavaa porukkaa, jollaisia ei lyhemmillä matkoilla sekunneista taistelevista juoksijoista usein tapaa 😉

Maali tuli ja pääsin suihkuun suunnitelmieni mukaan. Lopulta Samulin tullessa maaliin, oli vuorossa palkintojen jako. Pääpalkinto siirrettiin suosiolla myöhemmille maaliintulijoille, mutta pokaali oli suurin mitä koskaan olin nähnyt Kanadan maljaa lukuun ottamatta. (palkinto tulee kotia joskus autokyydillä, kun ei lentokoneeseen meneviin matkatavaroihin olisi mahtunut) Seremonioiden jälkeen pääsin nauttimaan hyvin ansaitusta kunnolla sokeroidusta räiskäleistä, joiden tuoksu oli leijunut viime tunnit huoltopisteen ympärillä, mutta joita en kesken juoksun uskaltanut maistaa.

Lopuksi kiitos Samulille mukavasta alkumatkasta. Oli kivaa taittaa matkaa yhdessä. Vaimolleni suuri kiitos hyvästä huollosta, jonka merkitys näkyi sijoituksessa. Kukaan muu ei pystynyt huoltamaan juoksijoitaan paremmin riippumatosta käsin. Kiitos myös Peräkylän Ponnistukselle hienosti järjestetystä kisasta, ja muillekin kanssajuoksijoille hyvähenkisestä ”lenkkiseurasta”. Sijoitus oli siis ensimmäinen, ja aikaa satasella kului 9:19. Samuli tuli maaliin ajassa 9:39, joten ei ollenkaan huonosti. Usain Bolt on nimittäin juossut satasen aikaan 9:58, joten ei tässä mitään hölkyttelyvauhtia ole kumpikaan kuitenkaan edennyt 😉

Tulokset »

Teksti: Kimmo Räsänen 
Kuvat: Huikon Kuriiri, Petteri Jokela