Takapakit mukaan suunnitelmaan

Takapakeilta ei aina voi välttyä – siksi ne kannattaa ottaa mukaan suunnitelmaan jo lähtöviivalla. Kulunut vuosi ei ollut kevyimmästä päästä: työn, perheen ja treenin yhteissumma oli aikamoinen, ja treeniputki rullasi rikkonaisesti. Seitalla treenivuoden kruunasi tammikuussa todetut molempien hamstringien lähes täydet repeämät. Lääkäri näytti kuitenkin vihreää valoa: lihaskunto oli hyvässä iskussa, ja juoksutekniikka oli muokattu ottamaan huomioon vammojen aiheuttamat rajoitteet. Käytiin kisaviikolla tätä vasten rehellinen keskustelu osana kisaan valmistautumista ja laadittiin etenemissuunnitelma. Matkaan lähdettiin nöyrällä mielellä mutta luottavaisina.

Lähtöviivalla levollisin mielin

Rukalle matkattiin rauhassa jo edeltävänä päivänä. Starttipäivä sujui rutiinilla: huolellinen tankkaus, päikkärit, sauna ja teipit paikoilleen, ja bussiin. Jalkoja lepuuttaessa viimeisteltiin vielä yhteinen tieteellinen artikkeli – professorin arkea parhaimmillaan, ja yllättäen oiva keino karkottaa kisajännitys. Lähtöviivalla oli rauhallinen, tasapainoinen olo.

Hautajärveltä Oulangalle – varpaat tiskiin heti ensimmäisellä pätkällä

Kisakeli tarjosi klassikko-olosuhteet: jo vartin päästä startista tihku muuttui rehdiksi sateeksi ja sitä riitti tuntikaupalla. Pimeässä näkyvyys oli olematon, ja varpaankynnet saivat kyytiä jo ennen Oulankaa. Fiilis pysyi silti tasaisena. Syke matalalla, vauhti rauhallinen, energiakin alkoi maistua tuttuun tapaan vasta parin tunnin kohdalla. Reppu eväineen (kauraleipää, suolatikkuja, salmiakkia, karkkia, elektrolyyttejä, suola- ja kofeiinitabletteja ja Noshteja) oli paras kaveri koko reissun ajan.

Oulanka–Basecamp: suota ja syviä ajatuksia

Oulangan jälkeen tulee aina aamuyön kooma – tänäkin vuonna märät vaatteet varmistivat siniset huulet ja kunnon horkat. Merinovillalle kiitos, ettei palelluttu ihan ytimiin. Tosin polvensyvässä suossa seisoessa ei auta edes maailman paras vaatekerros.

Yön hiljaiset tunnit hiipivät päälle. Joenvarsi ei meinannut millään tulla, ja Basecamp tuntui olevan loputtoman juurakkoisen suovellin takana. Matka alkoi painaa, sekä kropassa että päässä. Mutta juuri siksi me näitä polkuja kuljetaan. Ei vauhdin hurman tai sijoitusten takia, vaan siksi, että pää tyhjenee tavalla, johon mikään muu ei pysty. Koska takana oli rikkonainen treenivuosi ja mukana vielä vammahistoriaa, sovittiin jo etukäteen, että seurataan fiilistä ja kiputiloja asteikolla 0–5. Tämä tekniikka toimi, kipuasteikolla käytiin pahimmillaankin vain kolmosessa. Kroppa siis pelasi, sykkeet pysyivät hyvinä ja vammat eivät herätelleet. Hidas mutta varma & turvallinen – meille sopiva tahti mallia KK 2025.

Basecamp–maali: askel kerrallaan

Basecampista lähdettiin banaanit poskessa, mutta jalat jo hellinä. Kengän sisällä tapahtui asioita, joista ei puhuta julkisesti. Sukkien vaihtoa harkittiin, mutta todettiin, että kenkä ei ehkä menisi enää jalkaan.

Nahkat ja kynnet jäivät lopullisesti jonnekin Oulangan suolle. Viimeiset kilometrit mudalla kuorrutetulla jäällä olivat kivuliaita, mutta toimivat kirsikkana kakun päällä luomassa polkujen seikkailuhenkeä. Yritettiin imeä energiaa kepeästi ohi loikkivista kolmekymppisistä, mutta ei vaan meidän jalka noussut enää yhtä ponnekkaasti. Ja silti – maaliin tullessa aina pystyy vielä juoksemaan. Miten ihmeessä se on mahdollista, kun vartti aiemmin se tuntui täysin mahdottomalta? Missä tämä voima piileksi Valtavaaran rinteillä?

Kokonaisuus ratkaisee

Maalin jälkeen, keltainen lätkä ansaittuna, maistui kylmä olut saunassa taivaalliselta. Sen jälkeen 12 tuntia unta putkeen korjasi fiilikset jo mukavasti kohti uusia haasteita. Tämän reissun motto oli: varmasti ja turvallisesti maaliin. Emme kisanneet aikaa vastaan, eikä ollut tarkoituskaan. Tehtiin vauhtiratkaisut kokemuksen pohjalta, ei uhmamielellä. Juuri siksi tämä laji vetää puoleensa ja polut pysyvät kutsuvina vuodesta toiseen, kun juoksu saa olla iloa, järkeä ja yhteistä seikkailua. Ja lopputulos? Ruoka maistuu, uni maistuu ja kolme päivää kisan jälkeen tekee jo mieli takaisin poluille.

Seita ja Kaisa