Tomi Ronkainen Joensuu Maratonin voittoon

Tomi Ronkainen

Tomi Ronkainen Joensuu Maratonin maalissa.

Sunnuntaina juostulla Joensuu maratonilla oli lyhyiden matkojen kuntoa kokeilemassa myös Sisun juoksijoita. Pari voittoakin tuli. Tomi Ronkainen voitti miesten maratonin ajalla 2:50:42 ja Tuula Martiskainen oli nopein N40-sarjassa ajalla 03:49:00.

M Maraton
1. Tomi Ronkainen  02:50:42  M  UltraSisu / Abloy
2. Markus Viitaniemi  03:02:30  M40  Joensuun kaupunki
3. Tommi Peltomäki  03:05:38  M40  Helsinki
4. Jussi Pietikäinen  03:05:48  M  Kontiolahti
5. Jari Turunen  03:13:41  M50  NunnaUuni Oy

N40 Maraton
1. Tuula Martiskainen 03:49:00 UltraSisu
2. Pirkko Pennala     04:02:35 Joensuu
3. Elke Nykänen     04:06:55 kpk 24/7

Kaikki tulokset »

Mainokset

Tomi Ronkainen toinen SAUL:n SM-tiejuoksuissa

Tomi Ronkainen ja mitalihymy

Tomi Ronkainen ja mitalihymy Kuvaaja: Pieta-Peppi Ekari

Kovaa ”pikamatkojen” kevätkuntoa uhkuva Sisun Tomi Ronkainen oli toinen M30-sarjassa Aikuisurheiluliiton SM-tiejuoksuissa Jyväskylässä 16.4. Aiemmin Malmijuoksussa 12km matkalla piirinmestaruuden 42.50 ajalla pokannut Ronkainen kellotti nyt puolimaratonilla ajan 1.18.13.

SAUL:n SM-tiejuoksut Jyväskylä 16.4.2016
M30 Puolimaraton/Halfmarathon
1. Pasi Ahonen HKV85   1.15.03
2. Tomi Ronkainen UltraS   1.18.13
3. Aki Panula KylmäkVei   1.21.27
Kaikki tulokset >


Joensuu, 44. Malmijuoksu ja tiejuoksun pm-kilpailut, 28.3.2016

1)      Teemu Toivanen LeppävVi 39.37
2)      Jami Tirkkonen Triathlon TA 41.45
3)      Tomi Ronkainen UltraS 42.50  (pm 1.)
4)      Tomi Pyylampi JoensKa 45.10  (pm 2.)
5)      Petri Turpeinen JoensKa 45.22  (pm 3.)
Kaikki tulokset >

Vuokatti Trail Challenge 110 km – Ville Maksimainen

vuokatti27.6.2015 Vuokatti Trail Challenge 110 km
15 h 34 min 43 sek, sijoitus 3.

Herätys koitti aamulla jo vähän kolmen jälkeen, sillä bussi kohti lähtöpaikkaa lähtisi jo 4.30. Kepeä aamupala naamaan, vikat teippaukset jalkoihin, kisakamat päälle ja sitten kävellen kaikki 100 m bussin lähtöpaikalle. Eiköhän sitä tänään vielä saisi jalkoja toisen eteen laittaa. Ennen bussin lähtöä tuli jo morjesteltua nettituttuja ja bussissa matkalla lähtöpaikalle vielä lisää. Lähtöpaikalle Valtimolle saavuimme jo klo 5.10 ja aikaa mukavaan rupatteluun juoksijakolleegoiden kanssa jäi sopivasti. Järjestäjä halusi vielä allekirjoittaneeltakin lähtökommentit oikein videolle. Tuskinpa sain mitään järkevää sanaa suustani suollettua. Tasan kello kuusi porukka päästettiin sitten matkaan joko 75 km:n tai 110 km:n matkalle kohti Vuokattia. Ikimuistoinen reissu oli alkanut.

Jo ensimmäisen muutaman sadan hiekkatiellä juostun metrin jälkeen 5-6 hengen kärkiporukka irtautui muista ja tunnistin siinä olevan ainakin kaksi pitkän matkan taivaltajaa, jotka olin jo etukäteen arvioinutkin koviksi ; Kanervon Juha ja Ballinin Marco. Muutaman kilometrin jälkeen poikien selät katosivatkin lopullisesti näkyvistä, eikä kavereihin tömätty kun vasta maalin jälkeen. Itse jäin juoksemaan seuraavaan porukkaan, mistä tunnistin Erosen Antin ja suoritimme pikaiset esittäytymiset vauhdissa. Antti taisi todeta, että eiköhän juosta hetki porukassa niin sujuu matka rattoisammin. Tuskin kumpikaan meistä aavisti siinä vaiheessa, että siitä hetkestä tulisikin koko reissun mittainen…

Pian 75 km:n reitti haarautuikin jo kohti Vuokattia ja me pitkämatkalaiset suuntasimme kohti Murtovaaran lisälenkkiä. Ns. polkupätkät tällä lenkillä olivat käytännössä lähes puhdasta metsäjuoksua välillä varsin pehmeälläkin alustalla. Toisaalta taas mentiin pitkiäkin pätkiä metsäautoteitä pitkin. Juoksu lähti rullaamaan mukavasti ja turistiin Antin kanssa niitä näitä. Ekan kympin verran meitä seurasi parhaillaan 6-7 hengen letka, mutta pikkuhiljaa muu porukka jäi kyydistä. Etenkin metsäpätkillä Antti piti melko reipasta kyytiä ja itelläkin oli ajoittain haasteita pysyä perässä. Kai sitä on tottunut jo liian hyviin polkuihin. Pitkällä tiepätkällä ennen Murtovaaran huoltopistettä porukkaamme liittyi Tuomaalan Jarkko ja Murtovaaraan 27,5 kilometrin kohdille saavuimme kolmikkona noin kolmen tunnin juoksun jälkeen. Tässä vaiheessa olimme kärkikaksikkoa jo noin vartin perässä.

Pian huoltopisteen jälkeen lähdimme taas pidemmälle metsäpätkälle ja Jarkko jäi kyydistämme vähän rauhoittelemaan jalkojaan. Jatkoimme siis taas kahdestaan matkaa ja meno tuntui molemmille maittavan. Juttu luisti siihen malliin, ettei ollut pelkoa että pääsisimme yllättämään karhun, vaikka sellaisen tuoreet jäljet eräällä tiepätkällä näimmekin. Kilometrit seurasivat toisiaan ja ensimmäinen maastomaraton heilahti karvan verran alle 5 tunnin aikaan. Oltiin siis pidetty kohtuullista kyytiä haastavasta alustasta huolimatta. Tässä vaiheessa alkoi oma vasen etureisi osoittamaan pieniä väsymisen merkkejä ja taisipa Anttikin mainita vähän takareiden kiristelevän. Kuuluu asiaan, molemmat totesivat. Pian saavuttiinkin Rumon huoltopisteelle jossa oma perheeni oli vastassa kannustamassa. Pikanen huoltotauko, halit lasten kanssa ja eikun taas tien päälle.

Rumon ja Maanselän väliselle pätkälle sattuivat koko reitin juostavimmat polkupätkät hienoa hiekkaharjua pitkin, mutta toisaalta omalta kohdalta myös juoksun ehdottomasti vaikein vaihe. Vähän ennen Maanselkää reitti kulki pari kilsaa rautatien vartta pitkin ja aurinko porotti melko paahteisesti. Tottakai juuri silloin iski totaalisen väsynyt olo ja tuntui etten saa enää nostettua jalkoja yhtään juoksun tapaiseen liikkeeseen. Antti piiskasi sen verran vieressä, että tästä selvittiin ja lähdettiin nousemaan kohti Maanselän huoltopistettä, jossa dropbagit odottelivat kutsuvasti. Rehellisesti sanottuna en tiedä miten olisin yksin tuosta pätkästä selvinnyt, kaverin kanssa oli paljon helpompi juosta. Maanselkään 69 kilometriin saavuttiin noin 8,5 tuntia startin jälkeen ja pidettiinkiin reippaasti yli kymmenen minuutin huoltotauko jossa täydennettiin reput dropbageista ja taidettiin molemmat särpiä myös pikkaisen järjestäjän tarjoamaa jauhelihakeittoa.

Ja eikun kohti Teerivaaraa. Matkaa jäljellä ”enää” maraton. Laippavaaran ylityksessä saatiin jo vähän ensimakua loppupätkän nousuista, tosin kovin loivassa muodossa kuten pian saisimme huomata. Etenemisvauhti oli jo tasoittunut ja pahin alkuinnostus ohitse, mutta molemmilla tuntui dieselvoimaa riittävän tasaisesti ja juttu lensi edelleen koko ajan. Erästä pitkospuupätkää juostessamme taisimme olla ehkä minuutin hiljaa ja sitten Antti jo kyselikin minulta, että onko kaikki kunnossa. Kuulemma kailotuksemme oli kuulunut huoltopisteille asti jo kilometrin päästä. Saahan juostessa olla hauskaakin, eikös vaan 🙂 Teerivaara tuli aika nopeasti vastaan ja siitä tiesimme kisan vasta alkavan. Lopun 13 vaaraa olivat edessä.

Tähän mennessä oli yhteistä matkaa takana jo melkein 90 kilometriä ja heti Teerivaaran huollon jälkeen tehtiinkin Antin kanssa herrasmiessopimus, että keskitytään loppumatkasta pitämään vain muut takana ja mennään porukassa maaliin. Olisi tuntunut kovin kornilta lähteä yli 12 tunnin yhteisen kokemuksen jälkeen lähteä kilpailemaan verissäpäin sijoituksesta, vaikka podiumpaikka olikin kyseessä. Teerivaarassa saimme järjestäjiltä tiedon, että Marco oli meitä noin 30 min edessä ja taakse oli matkaa yli 20 minuttia, joten suurta taistelua suuntaan jos toiseenkaan ei ollut luvassa. Keskityttiin siis nauttimaan matkasta. Vähän ennen Rönkon huoltopistettä saatiinkin sitten kunnon tulikaste lopun vaaroihin kun seinänousu Tolhovaaralle tuli eteen. Meinasi pistää vähän vanhaa henkäilyttämään ensin ylösnousu fyysisesti ja sitten laskeutuminen henkisesti. Ei ollut enää jalat kummallakaan siinä vetreystilassa, että niitä rinteitä olisi vuorikauriin lailla kirmattu alas. Parin vaaran ja jopa valokuvaussession kautta saavuttiin Rönkköön, jossa perhe oli taas kannustamassa ja olipa Niemelän Markokin tullut oman maratoninsa jälkeen piiskaamaan pappaa loppumatkalle iskuun.

Rönköstä maaliin oli 13 kilometriä ja teema oli selvä. Noustiin seinänousu vaaralle, tultiin jyrkkä mäki alas. Ehkä hyvällä säkällä muutaman sata metriä juostavaa tasaista välissä ja sitten sama uusiksi. Näihin viimeisiin kilometreihin mahtui vielä kymmenen nousua vaaroille, kunnes vihdoin palovartijan torni tuli näkyviin ja tiesimme että nyt on viimeinen huipun valloitus edessä. Nousut olivat tulleet ylös yllättävän helposti, alamäet tuottivat melkein enemmän tuskaa. Koko ajan oli kuitenkin jo selvää että maaliin tullaan pääsemään ja vielä varsin hyvässä ajassa, joten lämmin tunne sisällä alkoi kasvamaan. Vuokatin huipulla juostin pätkä asfalttia kunnes suunnattiin pitkään alamäkeen kohti maalia.

Alamäkeen uskallettiin painaa jo kaasua kohtuullisesti, eihän jalkojen tarvitsisi enää kestää pitkään. Hissin ala-aseman jälkeen alkoi mökkien terasseilta tulla kannustusta ja olipa meillä muutama pienempi kanssajuoksija muutamia hetkiä mukana. Molemmilla taisi olla jo tässä vaiheessa hymy korvissa ja mieli muutenkin korkealla. Viimeiset kaksi kilometriä olivat varmaan lähes kisan nopeimmat, kun molemmilla tuntui jalka vielä kivasti nousevan vaikka matkaa takana oli jo lähes 110 kilometriä. Vähän ennen maaliviitoitusta otettiin toisiamme kädestä kiinni ja juostin rinta rinnan maaliin vastaanottajien luokse. Vähän yli 15,5 tunnin urakka oli ohitse ja tunnetilat hipoivat taivasta. Istahdettiin Antin kanssa hetkeksi maahan maalin jälkeen ja juteltiin järjestäjien kanssa matkan kulusta. Työ oli tehty.

11665597_10153375491214266_7041127496568664995_nVTC110 oli kolmas kisaultrani ja fyysisesti ehkä näistä kaikista raskain. Alusta oli aika rankkaa juostavaa koko matkan osalta ja reitti vimeisen 15 kilsan osalta parasta/pahinta mitä Suomessa on tullut vastaan. Henkisesti sen sijaan tämänkertainen suoritus oli kenties kaikista helpoin. Ei voi uskoa kuinka paljon auttaa, että saa juosta koko matkan saman kaverin kanssa. Vuoron perään odotettiin toisiamme huolto-/vessatauoilla ja kannustettiin vaikeiden hetkien ylitse. Olisi ollut aika lailla rankempi reissu taittaa koko matka yksin, joten kiitokset vielä kerran sinne Juuan suuntaan. Taas yksi hieno juoksuystävä lisää.

Kulunut kevät hiihtokauden jälkeen on ollut itselleni melkoisen tiukka. Ensin kovahko treenijakso kohti Karhunkierrosta ja sitten lähes päiväsuunnitelmalla tehty palautumis- ja valmistautumisjakso kohti Vuokattia. Ihmeen hyvin siitä selvisi, mutta nyt on kyllä rehellisesti sanottuna takki melkoisen tyhjä niin fyysisesti kuin henkisestikin. On aika siis hetki huilata, levätä kroppa/pääkoppa kuntoon ja aloittaa sitten valmistauminen kohti elokuun rogainingin MM-kisoja Saariselällä ja lokakuussa odottavaa Vaarojen Ultran 130 km:n kisaa.

Tulokset »

 

Kokkola Ultra Run 16.5.

kokkolaSisun Kaija Pesonen ja Jarkko Saksa juoksivat ennätyksensä Kokkolan 12 tunnin juoksussa. Kaija keräsi 94,773km sijoittuen naisten kisassa kolmanneksi. Jarkko Saksa juoksi 97,525km. Perhon Kirin Teija Honkosen voittotulos 122,706 on uusi naisten Suomen ennätys.

24 tunnin juoksussa miesten kisan voiton vei Harri Lehtimäki tuloksella 213,297km ja naisista paras oli Susann Berg 196,278km.

Kokkola 16.5.2015 12h:
1. Teija Honkonen 122,706km (SE)
2. Marianne Mäkinen 116,288km
3. Timo Ylikoski 111,541km
..
9. Jarkko Saksa 97,525km
10. (N3.) Kaija Pesonen 94,773km

Lopputulokset ja kierrosajat »
Tulokset (täydet kierrokset) »


12h Sunttia – Jarkko Saksa

jarkkosaksa2Päätöksen Kokkolaan lähtemisestä tein jo syksyllä. Vuodenvaihteessa aloitin harjoittelun ohjelman mukaan. Ohjelman seuraamisesta oli varmasti apua, vaikken sitä niin tarkasti toteuttanutkaan, sillä vastoinkäymisiä flunssan ja nilkan nivelsideongelmien muodossa oli vähintäänkin asiaan kuuluva määrä. Onneksi flunssat osuivat suurin piirtein kevyemmille viikoille ja kinesioteipin avulla nilkan ongelmat miltei poistuivat. Viikkojen ja kuukausien kuluessa tulostavoitteen pähkäilyn sijaan alkoi mieleen hiipiä kysymys: ”Miten hitossa minä tästä selviän? Sisun leirit toivat kyllä uskoa henkisen puolen kestävyyteen. Mutta miten jalat kestäisivät ja miten vatsa tulisi toimimaan? Kyseessä olisi kuitenkin ensimmäinen kerta. Viime vuonna juostu Kuopio 6h meni ihan hurlumhei meiningillä – tällä kertaa siihen ei olisi vaaraa. 100 km kuitenkin oli ja pysyi mielessä.

Kisaan valmistautuminen sujui hyvin. Keventely oli varmasti riittävää. Tankkaamista en sen erityisemmin suunnitellut tekeväni. Kunhan vain saisi kunnon kotiruokaa jossain matkan varrella.

Helpommin sanottu kuin tehty. Perjantaina puolilta päivin Kaija ja minä sekä huoltaja Suvi suuntasimme Iisalmen ja Nivalan kautta. Niinhän siinä sitten kävi, että päädyimme Kiuruveden ABC:lle. Virhe. No se siitä, seuraavan kerran kannattaa selvitellä ruokapaikat etukäteen.

Kisaa edeltävän yön Hotelli Kokkolassa sain enimmäkseen nukuttua. Huono uniselle ei mikään itsestäänselvyys. Yleisin jännittämisen ja häsäämisen sekä aamupalan jälkeen suuntasin urheilutalolle ilmoittautumaan. Hieman yllätyin kun levottomasti hälisevien kisaajien sijaan vastassa oli ainoastaan ilmoittauttumistiskin takana leveästi hymyilevä kisajärjestäjä Marko Forsell. – ”Sieltähän tulee juoksijan näköinen mies!” Tällainen tervehdys ja päälle vielä hyviä vinkkejä ensikertalaiselle! Jo alkoi jännitys laskemaan. Tunsin todellakin itseni tervetulleeksi.

Sää oli lähdön hetkellä yllättävän viileä, vaikka tiesinkin varautua siihen että tuulee. Sadetta ei silti ollut luvassa. En yleensä käytä urheilukelloa, mutta nyt otin sen käyttöön jotta saisin 13 + 2 juoksu/kävely rytmityksen tehtyä. Tarkkailin ensimmäisen tunnin melko tiheästi myös sykkeitä ja jatkossakin vielä muutaman tunnin kunnes menin tuntuman mukaan. GPS ei taaskaan oikein löytänyt itseään joten matkan kuulisin sitten tunnin välein järjestäjien kuulutuksista. Ensimmäinen tunti meni hieman liian lujaa, mutta sain sen vahingon korjattua jarruttelemalla pari seuraavaa tuntia.

Aika kului mukavasti seuraavaa kävelypätkää ja syömisiä ajatellessa. Geelejä olin varannut vain noin 10, koska en halunnut syödä mitään väkisin. Niiden lisäksi omina eväinä oli hunajaa, kookospaloja, inkivääriä ja pähkinöitä sekä tietenkin mustikkakeittoa. Taisi mustikkakeitto olla muidenkin suosiossa. Myös järjestäjien eväitä tuli hyödynnettyä. Jokaisen kävelypätkän aikana tai heti sen jälkeen otin urkkajuomaa. Jossain neljän tunnin jälkeen alkoi vauhti hitusen hyytymään, kunnes muistin ettei ihminen ole muumi. Asiaan kuuluvan kevennyksen jälkeen alkoi taas juoksu maittaa. Jossakin vaiheessa päätin kävellä myös kaikki evästelypätkät kun huomasin roiskineeni mustikkakeitot pitkin numerolappua. Oli kuulemma uskottavan näköistä.

Alun jälkeen sorruin ainoastaan kerran pitämään liian lujaa vauhtia jäädessäni juttelemaan kovempivauhtisen 24h juoksijan kanssa. Aika moni vuorokauden taivaltajista piti kovempaa vauhtia ja hienot oli sitten siinä sarjassa tuloksetkin. Kuuden tunnin kohdalla oli ensimmäinen henkisesti hankalampi hetki kun samaan aikaan aloittaneet 6h juoksijat lopettivat oman urakkansa, eli pääsivät pois. No elämässä on valintoja. Samoihin aikoihin alkoi myös oma vauhti hiipumaan. Lisäsin energiaa, pidensin juoksupätkiä ja jaoin kävelypätkä useampaan osaan. Toisaalta jäykillä jaloilla kävelystä juoksuun siirtyminen oli myös helpompaa tehdä loivaan alamäkeen. Toisen suntin ylittävän sillan jälkeen oli tuollainen myötäle tarjolla. 9 tuntiin saakka jaksoin elätellä toivetta satasen puhkaisemisesta. Sitten vaihdoin tavoitteeksi 95. Viimeisen tunnin alkaessa kasassa oli vähän vajaa 90 kilometriä. Lopulta päätin etten pysähdy ennen kuin tavoite on täynnä. Noin parikymmentä minuuttia ennen loppua jaettiin kapulat käteen lopputuloksen merkkaamista varten. Niillä kohdin oli oma tavoitekin täynnä. Kisakuuluttaja Forsell alkoi tsemppaamaan 12h juoksijoita loppukiriin. Kasoin kelloa: 11:48 – totesin siinä vieressä juoksijoille,että nyt on enää coopperi jäljellä. Kannustavaa kommenttia alkoikin tulemaan: ”Anna mennä!”, ”se voi hyvinkin lähteä, et ole käyttänyt nopeita soluja, ne on levänny”. Ja sitten juoksin sen minkä irti lähti. Ja kylläpä sitä lähtikin! Ehkä noin 1800m. Aivan mieletön fiilis. Jalat eivät aikoneetkaan krampata (olinkin syönyt koko päivän vähintäänkin riittävästi suolatabletteja.) Viimeiset minuutit, kymmenet sekunnit ja sekunnit kiristin vain vauhtia. Sitten se oli siinä. Tulos 97.5 sekä ennen kaikkea seesteinen ja onnellinen olo. Varmasti jotain pientä olisin voinut tehdä toisin, mutta tuona päivänä se oli varmasti paras mihin pystyin. Yksi pieni valinta meni myös aivan nappiin – Injinjin varvassukat! Vain yksi mitätön rakkula kynnen alla.

Kisajärjestelyt toimivat loistavasti ja Suntin tunnelma kevätillassa oli kerrassaan hieno. Musiikkia oli sopivasti ja kannustusta myös. Kerrassaan mahtava tapahtuma kannattaa kokea!

Jarkko Saksa

Sisun Noora Räsänen kolmas Seregnon satasella

11048275_949764698397853_1395597571571325644_n

Sisun Noora Räsänen oli hienosti kolmas sunnuntaina 22.3. Italian Seregnossa 100km:n maantiejuoksussa ajalla 10:02:37. Nooran ennätykseen tuli siis noin tunnin parannus!

Naiset:
1. KRAUSE ANTJE    GER   8:44:27
2. FERRARI SABRINA ITA   9:59:51
3. RÄSÄNEN NOORA   FIN   10:02:37

Miehet:
1. ESPARZA OLANO IBON   ESP      6:47:53
2. COLNAGHI PIETRO      ITA      7:07:46
3. BEATRICI SILVANO     ITA      7:08:38

Kaikki tulokset »

100km_italia

Äärirajoille! TransGranCanaria Trail Ultra 125km

parten_vertTänään perjantaina paikallista aikaa klo 23.00 starttaa Kanarialla Agaeten kylästä vaativa TransGranCanaria Trail Ultra 125km (+8.500m järj. ilmoittama, toteutuma ehkä +7.500m). Sisulaisista mukana on Tero Ruokolainen ja matkan etenemistä voitte seurata osoitteesta http://transgrancanaria.livetrail.net/

Luvassa on varmasti mielenkiintoinen ja elämyksellinen seikkailu halki vuorten ja metsien sekä Maspalomasin hiekkadyynien.
profil_transgcReittiprofiili

 

 

Sisulle kaksi pronssia 24h SM-kisassa

Viikonkoppuna juostiin perinteinen Endurance 24h – juoksu, joka oli myös epävirallinen vuorokaudenjuoksun SM-kisa. Sisulaisista oli mukana Sointu Hyttinen, Mika Isakainen, Tero Penttinen ja Jari Soikkeli.

Sisulaisista Espoon hornankattilasta parhaiten selvisivät Sointu Hyttinen ja Jari Soikkeli, jotka ylsivät SM-kisan kolmansiksi. Sointu oli naisten kokonaiskisan 6. tuloksella 176km. Naisten voittaja oli Japanin Sumie Inagaki 220km, toinen Ruotsin Torill Fonn 216km ja kolmas Noora Honkala 193km. Suomalaiset ottivat miesten kisan kolmoisvoiton. Joensuun yöjuoksunkin vuonna 2013 voittanut Kari Hotakainen oli paras tuloksella 228km, toinen Kari ranta 226km ja kolmas Jari Soikkeli 219km. Tero oli 20. tuloksella 172km Mika oli 32. tuloksella 154km.

Lopputulokset:
http://www.championchip.ee/template/files/mdl_files.php/End24h_finalresults_2015.pdf

Mediassa:
http://www.hs.fi/kaupunki/a1424579553876
http://www.iltasanomat.fi/urheilu/art-1424627153480.html
http://www.yleisurheilu.fi/uutinen/suomalaismenestysta-24-tunnin-juoksussa

Kuvia 1 »
Kuvia 2 »
Lisää kuvia ja juttua Hannen blogissa »