Himos Winter Trail talvipolkujuoksutapahtuma järjestettiin Jämsän Himoksessa kahdeksatta kertaa 30. – 31.1.2026. Saman järjestäjän toimesta järjestetään vuosittain myös Himos Trail polkujuoksutapahtuma elokuun lopulla. Himos Winter Trail on kaksipäiväinen, jossa perjantai-iltana juostaan yöpolkujuoksut matkoina 6 – 25 km ja lauantaina on vuorossa päiväpolkujuoksut 9 – 37 km. Molempien päivien pisimpiin sarjoihin (25 + 37 km) osallistuneet osallistuvat myös ”double trouble” kilpailuun, jossa lasketaan yhteistulos molemmista matkoista. Perjantain ja lauantain kilpailujen välillä on noin 12 tunnin palautumisaika, joten ultrahenkisellekin on tapahtumassa tarjolla ihan hyvin haastetta. Tänä vuonna tapahtumaviikonlopulle osuivat napakat yli -20 asteen pakkaset, joten olosuhteiden puolesta kisa ainakin poikkesi kesän polkujuoksutapahtumista.
Koska tapahtumaa on monin paikoin hehkutettu Suomen parhaaksi talvipolkujuoksutapahtumaksi ja se ajoittuu kalenterissa myös vuoden ensimmäiseksi tapahtumaksi, niin olikin hyvä syy lähteä mittaamaan alkuvuoden kuntoa Himoksen talvipolkuparatiisiin. Tuoreena alan harrastajana ja sisulaisena, minulla ei ollut mitään tavoitteita, saati paineita kisan suhteen, mutta koska tänä vuonna suunnitelmissani on juosta muissakin polkujuoksutapahtumissa, niin tämä kisa sai toimia starttina tälle kaudelle.
Tapahtumakeskus ja maali sijaitsivat aivan Himoksen ytimessä Himos Areenan ja Himos hotellin pihapiirissä. Lähtö sijaitsi vajaan kilometrin päässä maalista. Järjestely vaikuttikin erittäin toimivalta ja lähtö- tai maalialueelle ei päässyt syntymään tungosta missään vaiheessa. Maalista oli myös helppo siirtyä suoraan huoltoon ja majoituksiin kisan päätteeksi. Tapahtumakeskuksesta löytyivät hyvät ravintolapalvelut sekä Team Sportia Jämsän pop up myymälä, jossa sai täydennettyä viime hetken varustepuutteet.
Reitti on vuosien aikana muotoutunut nykyiselleen ja suunniteltu siten, että osin samalla polulla juostiin kaikki sarjat. Pidemmissä sarjoissa kierretään pidempää lenkkiä ja lyhyemmillä matkoilla lenkki on lyhyempi. Kaikilla matkoilla oli kuitenkin sama lähtö ja maali. Eri sarjojen lähdöt oli porrastettu, joten poluilla ei ollut ruuhkaa kisan aikana, vaikka tapahtuman kokonaisosallistujamäärä oli tänäkin vuonna reilut 1300 henkeä. Varsin toimiva konsepti. Kaikki reittiopasteet opastajineen olivat ensiluokkaiset ja väärää reittivalintaa tai eksymisvaaraa ei ollut missään vaiheessa. Alkumatkasta reitti kulki reilun kilometrin Himoksen mökkialueen läpi kävelyteitä ja pihakatuja pitkin, jonka jälkeen noustiin Kuikanvuoren rinteitä Paljakan tuntumaan metsään ja hehkutetuille talvipoluille. Alun pitkän nousun jälkeen reitti oli varsin juostavaa polkua mukavassa vaihtelevassa metsämaastossa. Lenkin loppupuolella laskeuduttiin Kuikanvuoren rinteitä Himoksen laskettelurinteiden tuntumaan, jossa oli vielä viimeinen nousu ennen lopullista laskua Himoslaakson pohjalle, josta alkaisi joko uusi kierros tai loppupätkä kävelytietä vajaan parin kilometrin päässä olevaan maaliin.
Perjantain night extreme 25 km sarjan startti oli kello 19.40, joten maaliintulo meni hurjimmillakin tossun kuluttajilla pitkälle iltaan. Eikä hehkutus Himoksen talvipoluista ollut turhaa, vaan koko reitti oli kisan H-hetkellä erinomaisessa kunnossa. Polku oli pääosin kapeaa polku-uraa, joka oli aurattu tai tampattu kovaksi. Kuitenkaan jäätä ei poluilla ollut päässyt syntymään, kiitos tämän talven pakkaskelien. Polku-ura ei ollut niin kapea, etteikö ohi olisi helppo ollut päästä tai päästää. Ohituspaikkoja ajatellen polku oli paikoin tehty myös tarkoituksella tuplauraiseksi. Järjestäjät olivat nähneet selkeästi paljon vaivaa reitin työstämisessä. Yksi tärkeä osa Himoksen tapahtumaa ovat myös polun varrelle olevat kannustajat, joten pelkästään yksin ei metsässä tarvitse koko matkaa juosta. Samoin polun varrelle oli paikoin viritelty ulkotulia, jätkänkynttilöitä ja muita valoja sekä koristeita, jotka erityisesti yöjuoksussa toivat mukavaa piristystä pimeässä etenemiseen. Huoltopisteillä oli myös ensiluokkaista ja ystävällistä palvelua. Kaikesta huomasi, että tapahtumaa ei oltu ensimmäistä kertaa järjestämässä.
Iltapuhteenani oli siis 25 km ja 655 nousumetriä, eli kaksi täyttä kierrosta reittiä. Starttini sujui varsin mukavasti ja kiilasin tarkoituksella itseni lähdössä kovimpien juoksijoiden tuntumaan, jotta välttyisin alussa polulla pahimmalta ruuhkalta. Alun pitkä nousu erotteli juoksijat harrastelijoista ja heti ylös päästyä letka oli venynyt jo varsin pitkäksi, eikä kärkipäästä näkynyt pimeässä metsässä enää valonkajoakaan. Kiiltomadon vauhti alkoi vakiintumaan kunkin juoksijan tasolle sopivaksi. Ensimmäisellä kierroksella juoksin pitkän matkaa pidemmässä letkassa, mutta pikkuhiljaa porukkaan alkoi tulla enemmän hajontaa ja kierroksen lopulla sainkin pitkän matkaa juosta yksin. Toisella kierroksella toinen jalkapohjani alkoi hieman ärtyä, sama vaiva, joka oli aiemmin talvella muutamilla pitkiksillä alkanut vaivaamaan. Tämä ei kuitenkaan vauhtiani juurikaan hidastanut ja maaliin oli kuitenkin enää alle kymmenen kilomeriä matkaa. Viimeisessä huollossa viisi kilometriä ennen maalia vielä kourallinen sipsejä sekä lämmintä urkkaa naamaan ja isompaa pykälää silmään. Tässä vaiheessa reittiä lasketeltiin pitkän matkaa alas kohti Himoksen laskettelurinteitä ja viimeistä nousua. Viimeisessä nousussa vastaan tulikin muutama selkä ja pääsin kuittaamaan muutamat päänahat ja loppumatkan tieosuudella sain kurottua vielä turvallisen etumatkan. Maalissa loppuaika 2:30:37, mikä oli aivan riittävä tulos itselle. Panoksia piti kuitenkin jättää vielä lauantain kilpailuun.
Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena reilussa -22 asteen pakkasessa. Kuulin Himoksella aamulla olleen jopa -25 astetta, joten varsin karuihin olosuhteisiin oli jälleen varauduttava. Trouble sarjan starttiin klo 11.40 mennessä pakkanen hieman laski, mutta koko päivän kylmää riitti -20 asteen tuntumassa. Lämpötilaeroa koko reitillä oli mitattu noin 8 astetta ja sen kyllä huomasi aina, kun laskeutui alas laaksoon kierroksen tultua täyteen. Ylempänä metsässä pakkanen ei purrut läheskään yhtä kovaa. Talvisen metsän maisemat valoisan keskitalven pakkaspäivän auringossa olivat kyllä varsin komeat pimeän yön jälkeen.
Lauantaina minulla oli siis vuorossa trouble 37 km, eli nyt mentiin samaa reittiä kolme täyttä kierrosta ja 975 nousumetriä. Ensimmäinen kierros meni pitkälti kroppaa tunnustellessa ja juoksuvauhdin sopeuttamisessa. Alussa peesailin kahta muuta juoksijaa ja porukalla pidimme vauhdin tasaisena. Edellisillan suoritus ei yllättäen tuntunutkaan jaloissa, vaan todennäköisesti kevyt nestehukka ja huonosti nukuttu yö tuntuivat muuten lievänä pahoinvointina. Jalkapohjani ei myöskään enää yllättäen vaivannut perjantain tapaan. Ensimmäisen kierroksen jälkeen oloni alkoi parantua ja sain peesattua seuraavan kierroksen toisen isomman porukan matkassa ja se auttoi jälleen pitämään yllä sopivaa vauhtia. Kolmannen ja viimeisen kierroksen alussa taas pitkässä nousussa ohitin ensin eräästä ryhmästä muutaman juoksijan ja sain kiristettyä vauhtia siten, että sijoitukseni parani, eikä ohi mennyt kukaan. Tavoitin vielä erään kanssajuoksijan, jota peesaamalla sain pidettyä vauhdin sopivana aina viimeiseen nousuun asti. Viimeisessä nousussa jälleen raju irtiotto ja kova loppukiri maaliin ylhäisessä yksinäisyydessä. Loppuaika 3:59:25 ja double trouble kisassa sijoitus 8.
Maalissa odottivat osallistumishintaan kuuluneet buffetruokailu ja Himoksen saunapiha, jossa oli tarjolla savu-, tynnyri-, maisema- ja sähkösauna, palju sekä tietysti avanto. Saunoissa lienee käynyt päivän aikana jokusen sataa ihmistä ja rento after trail tunnelma muutenkin kruunasi kilpailupäivän. Saunan lauteilla oli mukava kuunnella erityisesti mihin kisoihin kukakin oli tänä vuonna lähdössä. Jos menojalkaa olisi ollut vielä iltarentoihin, niin siihenkin Himoksella olisi ollut myös hyvät mahdollisuudet. Paikalla oli samaan aikaan paljon muutakin viikonlopun viettäjää ja oheisohjelmaa olisi ollut tarjolla yömyöhään asti. Järjestäjän lähettämään palautekyselyyn en keksinyt heti tuoreeltaan, enkä näin reilun viikon jälkeenkään miinuksia, joten omasta puolesta voin suositella Himos Winter Trail -tapahtumaa lämpimästi. Omassa kalenterissa tapahtuma menee varmasti suunnitteluun myös vuodelle 2027.
Tuomas Perkkiö