Espoo X Endurance 24h – 221.7km

Ensimmäiseen 24 tunnin juoksuun valmistautuminen meni hieman ristiriitaisissa tunnelmissa. Jos ensimmäinen 12h juoksukin meni opintoreissuna, niin voiko 12h juoksusta hypätä suoraan 24h juoksuun varmoin mielin? Samanlainen loikka kuin puolimaratonilta maratonille? Asettelin itselleni maltillisia 200km tavoitteita, vaikka samalla laskeskelin kierrosaikoja ja pyörittelin 240-250km mahdollisuuksia mielessäni. Areenaan kuumuus, syömiset ja pään kestävyys 12 tunnin juoksemisen jälkeen olivat kuitenkin täysiä mysteerejä.

Lauantaiaamun hotelliaamiaisen jälkeen mieli oli hyvin kevyt ja valpas. Espoon Esport-areenan puitteisiin tutustuminen, juoksukamat päälle ja vielä viimeiset ohjeet huoltoon. Arvelin 12 minuutin välein tapahtuvan nesteytyksen ja evästyksen riittävän ainakin melko pitkälle.

Kisan ensimmäiset 6h meni varsin nopeasti. Kilometrejä sopivasti 64 ja ilman ongelmia mentiin. Kovaa alkuvauhtia lähteneitä kisailijoita alkoi tulla selkä edellä vastaan ja itsekin olin huomaamatta noussut yhdeksänneltä sijalta jo kolmanneksi. Kuuden tunnin kohdalla oli myös ensimmäinen suunnanvaihto, joka ehkä hieman aiheutti ihmetystä jaloissa.

8-9h juoksun jälkeen alkoi kropassa areenan lämpöisyys tuntumaan. Huollosta kylmää vettä ja rättiä viilennykseen, mutta silti askel alkoi tuntua tahmeammalta. Varusteitakin joutui hieman korjailemaan pienien hiertymien vuoksi, joten loppumatkasta ei tulisi mitenkään herkullinen. Kaivoin myös kuulokkeet korviin siinä toivossa, että musiikista olisi saanut hieman piristystä lähestyvää yötä varten.

Pari tuntia jaksoin kuunnella Kirkan parhaimpia, kunnes nekin alkoivat tökkimään. 12h rajapyykki alkoi lähestymään ja kilometrejä 120. Olin aivan lopussa. Vaihtelua sain kun pääsin kokeneemman seurakaverin Kimmo Räsäsen juoksu/kävely-peesiin ja samalla vaihdeltiin tuntemuksia ja muita kuulumisia. Myös Kimmon ehdottama vartin huoltotauko puoliltaöin sai reilusti kannatusta.

Puolen yön huollosta uudet puhtaat vaatteet ylle ja syömiset naamaan, mutta silti… juokseminen ei ollut mitään nautinnollista. Tuntui kuin olisin juossut yöllä juoksurataa ympäri vailla merkitystä. Hiertymät painoivat, suolapähkinät jäivät suuhun pyörimään, kengännauhat olivat auki, kylmi. Edessä vielä vain vajaat 12 tuntia.

Aamuneljään asti kauheaa tahkoamista väsymyksen rajamailla. Reisistä ei irronnut yhtään voimaa ja katsoin parhaimmaksi ottaa pari särkylääkettä ja pitää 10 minuutin nukkumatauon. Silmällistäkään en kyllä saanut nukuttua, mutta jotenkin olo tuntui kohenevan. Pieni hörppäys kahvia ja paikalle saapuneen vanhan juoksijatutun tsemppaukset saivat mielenkin kohenemaan. Liikkeellelähtö oli silti yhtä tuskaa. Jalat aivan voimattomat. Pää kuitenkin toimi eli eikun eteenpäin.

Mahtava flow lähti vihdoin yläkropasta liikkeelle kohti jalkoja ja seuraavat neljä tuntia meni kuin siivillä. Sijalta 10 takaisin peliin ja niin vain kierrokset taittuivat ilman kipuja samaa vauhtia mitä kisan ensimmäisillä tunneilla. Tuntui kuin olisin ollut ainut joka radalla enää edes juoksee sillä ohiteltavia riitti. Kirimisen ansiosta takaisin sijalle 4.

Aamukahdeksalta väsymys alkoi taas painaa. 200 kilometrin raja alkoi kuitenkin kutkuttelemaan joidenkin kilometrien päässä, joten jos vain sinne asti jaksaisin vaikka konttaamalla, olisin tyytyväinen. Päätin kuitenkin nelivedon sijaan ottaa näppärän taksikyydin Soikkelin Jarin takapenkiltä, ja juoksu-kävelyllä Sisulaiset kivasti peräkanaa tahkoivat matkaa eteenpäin.

Puoli kymmeneltä aamupäivällä (juoksua takana 21h 30min) 200km täyteen ja kädet ilmaan. Enää helppoja kilometrejä sen minkä loppuun vain jaksaa vaikka kannustusta riitti, että kolmossijaan ei olisi pitkä matka. Pientä loppukiriä ehkä saikin aikaan, mutta mihinkään kahden tunnin hirmurepäisyyn ei kenelläkään olisi voimia enää tässä vaiheessa.

Viimeiselle puolituntiselle lähdettäessä tsemppasin vielä itseni ylittämään 220km rajan laskemalla montako kierrosta täytyisi jaksaa. Nopeasti nuo täyttyivätkin ja vielä muutaman kierroksen sain aikaan loppuhöyryissä ennen päätössummerin pärähdystä.

Ensimmäinen 24h ultrajuoksu siis kunnialla läpi oppirahoineen ja seuraavalla kerralla voikin kokeilla sitten jo ihan oikeasti sen läpi juoksemista.

Kiitokset kisajärjestäjä Endurancelle hyvästä tunnelmasta, Team UltraSisulle (Jari, Kimmo, Mika, Kaija ja Tuula) sekä huoltoon Sallalle ja Sepolle! Ja tottakai tutut jotka radan varressa kävi kannustamassa tai kotisohvilta kisaa jännittivät!

Tomi Ronkainen

Mainokset

E24 – vuorokausi ympäri rataa

Tanskalainen Kim Sørensen voitti Espoon 24 tunnin juoksun 25.-26.2.2017. uudella kisaennätyksellä 249,254 km. Naisten kisan paras oli Guro Skjeggerud 211,882 km. Kisan yhteydessä ratkaistiin myös Suomen mestaruudet. Sisun Tomi Ronkainen otti ensimmäisessä 24 tunnini kisassaan hienosti SM-hopea tuloksella 221,756 km.

espoo2017

Miesten kuusi parasta. Vasemmalta: Tomi Ronkainen (4.), Jyrki Kukko (2.), Kim Sørensen (1.), Anton Tampel (3.) Jan Lågland (5.), Ismo Eriksson (6.) Kuva: Pete Jokela

Miehet:
1.     Kim Klitgaard Sørensen DEN 249,254
2.     Jyrki Kukko FIN 230,637
3.     Anton Tampel RUS 230,216
4.     Tomi Ronkainen FIN (Sisu) 221,756
5.     Jan Lågland FIN 217,157
..
7.      Jari Soikkeli FIN (Sisu) 205,605
21.    Mika Issakainen FIN (Sisu) 164,346
24.    Kimmo Räsänen FIN (Sisu) 162,781

Naiset:
1.     Guro Skjeggerud NOR 211,882
2.     Sumie Inagaki JPN 207,572
3.     Marianne Mäkinen FIN 201,263
4.     Hilde Johansen NOR 185,474
5.     Anu Ossberg FIN 182,021
6.     Takako Furuyama JPN 176,908
7.     Kirsi Kivelä FIN 176,321
..
20.   Kaija Hattunen FIN (Sisu) 139,457

Endurance 24h Espoo 2017 kaikki tulokset »

Kokkola Ultra Run 16.5.

kokkolaSisun Kaija Pesonen ja Jarkko Saksa juoksivat ennätyksensä Kokkolan 12 tunnin juoksussa. Kaija keräsi 94,773km sijoittuen naisten kisassa kolmanneksi. Jarkko Saksa juoksi 97,525km. Perhon Kirin Teija Honkosen voittotulos 122,706 on uusi naisten Suomen ennätys.

24 tunnin juoksussa miesten kisan voiton vei Harri Lehtimäki tuloksella 213,297km ja naisista paras oli Susann Berg 196,278km.

Kokkola 16.5.2015 12h:
1. Teija Honkonen 122,706km (SE)
2. Marianne Mäkinen 116,288km
3. Timo Ylikoski 111,541km
..
9. Jarkko Saksa 97,525km
10. (N3.) Kaija Pesonen 94,773km

Lopputulokset ja kierrosajat »
Tulokset (täydet kierrokset) »


12h Sunttia – Jarkko Saksa

jarkkosaksa2Päätöksen Kokkolaan lähtemisestä tein jo syksyllä. Vuodenvaihteessa aloitin harjoittelun ohjelman mukaan. Ohjelman seuraamisesta oli varmasti apua, vaikken sitä niin tarkasti toteuttanutkaan, sillä vastoinkäymisiä flunssan ja nilkan nivelsideongelmien muodossa oli vähintäänkin asiaan kuuluva määrä. Onneksi flunssat osuivat suurin piirtein kevyemmille viikoille ja kinesioteipin avulla nilkan ongelmat miltei poistuivat. Viikkojen ja kuukausien kuluessa tulostavoitteen pähkäilyn sijaan alkoi mieleen hiipiä kysymys: ”Miten hitossa minä tästä selviän? Sisun leirit toivat kyllä uskoa henkisen puolen kestävyyteen. Mutta miten jalat kestäisivät ja miten vatsa tulisi toimimaan? Kyseessä olisi kuitenkin ensimmäinen kerta. Viime vuonna juostu Kuopio 6h meni ihan hurlumhei meiningillä – tällä kertaa siihen ei olisi vaaraa. 100 km kuitenkin oli ja pysyi mielessä.

Kisaan valmistautuminen sujui hyvin. Keventely oli varmasti riittävää. Tankkaamista en sen erityisemmin suunnitellut tekeväni. Kunhan vain saisi kunnon kotiruokaa jossain matkan varrella.

Helpommin sanottu kuin tehty. Perjantaina puolilta päivin Kaija ja minä sekä huoltaja Suvi suuntasimme Iisalmen ja Nivalan kautta. Niinhän siinä sitten kävi, että päädyimme Kiuruveden ABC:lle. Virhe. No se siitä, seuraavan kerran kannattaa selvitellä ruokapaikat etukäteen.

Kisaa edeltävän yön Hotelli Kokkolassa sain enimmäkseen nukuttua. Huono uniselle ei mikään itsestäänselvyys. Yleisin jännittämisen ja häsäämisen sekä aamupalan jälkeen suuntasin urheilutalolle ilmoittautumaan. Hieman yllätyin kun levottomasti hälisevien kisaajien sijaan vastassa oli ainoastaan ilmoittauttumistiskin takana leveästi hymyilevä kisajärjestäjä Marko Forsell. – ”Sieltähän tulee juoksijan näköinen mies!” Tällainen tervehdys ja päälle vielä hyviä vinkkejä ensikertalaiselle! Jo alkoi jännitys laskemaan. Tunsin todellakin itseni tervetulleeksi.

Sää oli lähdön hetkellä yllättävän viileä, vaikka tiesinkin varautua siihen että tuulee. Sadetta ei silti ollut luvassa. En yleensä käytä urheilukelloa, mutta nyt otin sen käyttöön jotta saisin 13 + 2 juoksu/kävely rytmityksen tehtyä. Tarkkailin ensimmäisen tunnin melko tiheästi myös sykkeitä ja jatkossakin vielä muutaman tunnin kunnes menin tuntuman mukaan. GPS ei taaskaan oikein löytänyt itseään joten matkan kuulisin sitten tunnin välein järjestäjien kuulutuksista. Ensimmäinen tunti meni hieman liian lujaa, mutta sain sen vahingon korjattua jarruttelemalla pari seuraavaa tuntia.

Aika kului mukavasti seuraavaa kävelypätkää ja syömisiä ajatellessa. Geelejä olin varannut vain noin 10, koska en halunnut syödä mitään väkisin. Niiden lisäksi omina eväinä oli hunajaa, kookospaloja, inkivääriä ja pähkinöitä sekä tietenkin mustikkakeittoa. Taisi mustikkakeitto olla muidenkin suosiossa. Myös järjestäjien eväitä tuli hyödynnettyä. Jokaisen kävelypätkän aikana tai heti sen jälkeen otin urkkajuomaa. Jossain neljän tunnin jälkeen alkoi vauhti hitusen hyytymään, kunnes muistin ettei ihminen ole muumi. Asiaan kuuluvan kevennyksen jälkeen alkoi taas juoksu maittaa. Jossakin vaiheessa päätin kävellä myös kaikki evästelypätkät kun huomasin roiskineeni mustikkakeitot pitkin numerolappua. Oli kuulemma uskottavan näköistä.

Alun jälkeen sorruin ainoastaan kerran pitämään liian lujaa vauhtia jäädessäni juttelemaan kovempivauhtisen 24h juoksijan kanssa. Aika moni vuorokauden taivaltajista piti kovempaa vauhtia ja hienot oli sitten siinä sarjassa tuloksetkin. Kuuden tunnin kohdalla oli ensimmäinen henkisesti hankalampi hetki kun samaan aikaan aloittaneet 6h juoksijat lopettivat oman urakkansa, eli pääsivät pois. No elämässä on valintoja. Samoihin aikoihin alkoi myös oma vauhti hiipumaan. Lisäsin energiaa, pidensin juoksupätkiä ja jaoin kävelypätkä useampaan osaan. Toisaalta jäykillä jaloilla kävelystä juoksuun siirtyminen oli myös helpompaa tehdä loivaan alamäkeen. Toisen suntin ylittävän sillan jälkeen oli tuollainen myötäle tarjolla. 9 tuntiin saakka jaksoin elätellä toivetta satasen puhkaisemisesta. Sitten vaihdoin tavoitteeksi 95. Viimeisen tunnin alkaessa kasassa oli vähän vajaa 90 kilometriä. Lopulta päätin etten pysähdy ennen kuin tavoite on täynnä. Noin parikymmentä minuuttia ennen loppua jaettiin kapulat käteen lopputuloksen merkkaamista varten. Niillä kohdin oli oma tavoitekin täynnä. Kisakuuluttaja Forsell alkoi tsemppaamaan 12h juoksijoita loppukiriin. Kasoin kelloa: 11:48 – totesin siinä vieressä juoksijoille,että nyt on enää coopperi jäljellä. Kannustavaa kommenttia alkoikin tulemaan: ”Anna mennä!”, ”se voi hyvinkin lähteä, et ole käyttänyt nopeita soluja, ne on levänny”. Ja sitten juoksin sen minkä irti lähti. Ja kylläpä sitä lähtikin! Ehkä noin 1800m. Aivan mieletön fiilis. Jalat eivät aikoneetkaan krampata (olinkin syönyt koko päivän vähintäänkin riittävästi suolatabletteja.) Viimeiset minuutit, kymmenet sekunnit ja sekunnit kiristin vain vauhtia. Sitten se oli siinä. Tulos 97.5 sekä ennen kaikkea seesteinen ja onnellinen olo. Varmasti jotain pientä olisin voinut tehdä toisin, mutta tuona päivänä se oli varmasti paras mihin pystyin. Yksi pieni valinta meni myös aivan nappiin – Injinjin varvassukat! Vain yksi mitätön rakkula kynnen alla.

Kisajärjestelyt toimivat loistavasti ja Suntin tunnelma kevätillassa oli kerrassaan hieno. Musiikkia oli sopivasti ja kannustusta myös. Kerrassaan mahtava tapahtuma kannattaa kokea!

Jarkko Saksa