Marraskuussa 12h Joensuun Night Runin jäätyä väliin henkilöstöjuhlien takia (10v takana Medisizen palveluksissa), hiipi ajatus ilmoittautua Espoossa juostavaan 24h juoksuun helmikuussa. Päivän verran kypsyttelin ajatusta ja lopulta hakemus vetämään kisaan, mutta ilmoittautumishetkellä kisa oli jo loppuunmyyty ja olin yhdeksännellä varasijalla.

Kolin Vaarojen maratonin 65 km kisan jälkeen oli harjoittelu ollut säännöllisen epäsäännöllistä, tuntimäärät olivat 2-13h viikossa. Sähköpostiini tuli 20.12. ilmoitus kisapaikasta, joka olisi lunastettava 72h sisällä eli vielä oli viikonloppu aikaa miettiä pähkähullua ideaa. Viikonlopun aikana sitten vahvistui ajatus laittaa kroppa ja mieli likoon, joten maanantaina vahvistin osallistumiseni kisaan. Juoksuun oli enää aikaa kaksi kuukautta, eikä ihmeitä enää kerennyt tekemään, suurimmaksi osaksi tukeuduinkin aikaisempiin kokemuksiini. Onneksi seurasta löytyy ultramatkojen pioneerejä, joilta sain hyviä neuvoja valmistautumiseen, juoksurytmitykseen, energian saantiin ja ongelmiin mitä tulen kohtaamaan.

Tammikuu meni harjoitusten osalta nousujohteisesti pitkiä peruslenkkejä tehden, tuntimäärät 6-16h viikossa. Tulihan sitä neljä kertaa töistäkin juostua kotiin Lammintieltä Mattisenlahteen 22 km. Viikko ennen kisaa kävin vielä Joensuun Areenalla testailemassa kenkiä ja juoksutaktiikkaa. Testailin juoksu-kävely rytmitystä 5 minuuttia juoksua ja 1 minuutti kävelyä sekä 6/1 ja 7/1 rytmitystä. Seurakaveri Mika Issakaiselta kyselin vielä tipsejä juoksuun.

Perjantaina 21.2. puolilta päivin lähdettiin kohti Espoota. Illalla käytiin vielä Sellossa syömässä pizzat Mikan, Liinun ja Sepon kanssa, samalla olisi saanut tehtyä uuden reality-sarjan ”Sisulaiset Sellossa”. Lauantai aamuna klo 9.00 aikoihin mentiin hotellin maittavalle aamupalalle ja klo 10.30 lähdettiin kohti kisapaikkaa. Kisapaikalle saavuttua oli numeroitten haku ja huoltopaikan etsiminen. Nyt kävi ensimmäisen kerran mielessä, mihin kaikkeen sitä onkaan lähtenyt vapaaehtoisesti. Tavoitteena oli suorittaa kisa vain läpi. Varusteiden vaihdon jälkeen huoltotiimille (Eini, Seppo, Liinu ja Salla) annettiin vähän ohjeita ja seuran yhteiskuvakin otettiin. Kotiväelle ja tutuille tuli laitettua viime hetken paniikkiviestit. Lähtöpaikalla Antti kyseli, että missä ajanotto chippini on? Starttiin oli onneksi viisi minuuttia aikaa ja sieltähän se huoltopöydältä löytyi.

Ensimmäiset kierrokset menivät juoksutuntumaa hakiessa. Ensimmäisen kierroksen jälkeen Mika mainitsi, että se on 24h ennätys nyt juostu, joka paranisi joka kierroksella. Sykevyö sanoi työsopimuksensa irti heti startin jälkeen, sitten mentiinkin perstuntumalla. Maltoin heti alusta lähtien noudattaa 5/1 rytmitystä juoksussa. Ensimmäiset tunnit meni leppoisasti juosten. Laitoin tavoitteeksi, että ensimmäinen maraton veisi aikaa noin viisi tuntia ja 5:07 siihen sitten menikin. Ensimmäinen suunnanvaihto oli kuuden tunnin kohdalla.

Seitsemän tunnin jälkeen kävin huoltopaikalla syömässä pasta-annoksen, joka piristi juoksua mukavasti. 6-13h väli meni edelleen hyvällä juoksurytmillä sekä samalla tuli parannettua omaa 100 km ennätystä noin 7 min. 12h tunnin kohdalla oli suunnanvaihto. Tähän kohtaan tulikin kisan piristys eli Einin tarjoama alkoholiton olut. Sitten 13h jälkeen löi kurkun turvoksiin ja nenän tukkoon, tähän sain Einiltä huollossa inkivääripastillin, joka helpotti tilannetta. 13,5-21,5h väliin astuikin sitten ultrajuoksun raadollisuus peliin, nesteet eivät oikein imeytyneet kroppaan. Muutaman kerran kävin oksentamassa aina sen minkä sain juotua. Juoksustakaan ei tullut mitään. Piti laittaa kävelyvaihde päälle, josko ne ongelmat helpottaisivat. Välillä kokeilin juosta, mistä nyt ei tullut mitään ja sitten laahustin huoltopaikan lattialle pitkälleen vähän itseäni keräilemään. Huolto tarjosi auliisti apua ongelmiin, mutta tässä vaiheessa mikään ei maistunut enää hyvältä, vaikka otin mukaan varmat herkut, mitkä maistuisivat ongelmissa.

18h kohdalla vaihdettiin viimeisen kerran suuntaa. Ja 20h kohdilla kisapaikalla näkyi myös työpaikalta tuttu hahmo, vähän aikaa juteltiin kisan kulusta. Päällimmäiset tunnelmat juoksusta eivät olleet mairittelevat. Tämän 8h pätkän menin kierros kerrallaan -meiningillä, joka olikin yhtä tuskaa sekä itsensä keräilyä. Huolto ja Sisun juoksijat tsemppasivat heikoilla hetkillä, vaikka itsellä kävi jo pari kertaa mielessä lyödä tennarit narikkaan.

Huollosta puhelimeni saatua lueskelin tsemppiviestejä, jonka jälkeen alkoi vähän löytyä uskoa taas itseensä. Juoksua oli jäljellä vielä 2,5h, jonka kohdilla nousin jostain syvältä suosta taas maanpinnalle ja juoksu alkoi rullata hyvällä rytmillä eteenpäin. Nyt laiton tavoitteeksi 140 km ja se menikin sitten rikki kierroksella 359. Juoksu kulki edelleen hyvin, tässä kohtaa mietin menisikö 150 km rikki. Aikaa oli vielä ruhtinaalliset 1,5h, juoksin kierros kerrallaan ja tavoite tuli täyteen kierroksella 385. Lopulta tuli kauan kaivattu loppusummerin merkki.

Nyt voisi siteerata Pirkka-Pekka Peteliusta: ”Mä oon niin väsynyt tähän juoksuun, mie en jaksa”. Juoksun jälkeen tuli väsynyt, mutta helpottunut olo. En voi luvata, että tämä oli eka ja vika 24h juoksu. Kisajärjestelyt näin ensikertalaisen silmin olivat mainiot. Tämäkään ultimaattinen omien rajojen etsiminen ei olisi mennyt läpi ilman tukijoukkoja paikan päällä ja viestien muodossa. Suuret kiitokset kuuluvat taka-alalla häärineelle huoltoporukalle (Liinu, Eini, Seppo, Salla) sekä kanssajuoksijoille ja Sisun juoksijoille (Tomi, Antti, Jari, Mika I, Kaija S, Kaija P ja Sointu). Sain juostua kisan läpi, mikä oli tarkoituskin. Mittariin tuli 151,594 km, sijoitus 57 ja omassa sarjassa 10.

Mika Sivonen