Hautajärveltä Rukalle

”Kesälauantai nyt
Oon mökille lähtenyt
Polttopuut tehty jo
Meni rikki myös radio.”

Tällä fiiliksellä ja tämän biisin (Haloo Helsinki, Ei suomalaiset tanssi) starttasin tämän vuotisen polkuiloittelun Kuusamon Rukalla. NUTS:n herrat ovat tehneet hienoa työtä tapahtuman suosion kasvattamiseksi enkä ihmettele sitä yhtään. Karhunkierroksen ultrajuoksu on jotain sellaista alkukesän kivaa, joka jokaisen täytyy ainakin kerran elämässä kokea. Järjestelyt, talkoohenki, vaihteleva reitti huikeine maisemineen sekä iloiset ihmiset luovat edellytykset mielen ja kehon oivalliselle kilvoittelulle. Oli siis hienoa olla mukana näillä polkufestareilla.

Matkanani Karhunkierroksella oli tuttuakin tutumpi 80km (todellinen matka 83km) eli perinteinen vaellusreitti Sallan Hautajärveltä Kuusamon Rukalle. Samaisen reitin olin kulkenut läpi jo kolmesti aiemmin erilaisissa olosuhteissa (munahangesta shortsisurfailuun). Tänä vuonna tilanne oli kuitenkin siinä mielessä uusi, että tein päätöksen osallistumisesta perheneuvotteluiden seurauksena vasta 3 vkoa ennen koitosta. Oma suorituskyky ja jaksaminen oli täten täysi arvoitus, joskin aktiivisen työmatkaliikunnan ansiosta tiesin peruskuntoni olevan hyvä. Painolastina reissussa oli tietenkin aiemmin vuosien voitot (3kpl) sekä reittiennätys, joista en tosin sen suuremmin ottanut painetta, mutta tiedostin ne kuitenkin.

Startti tapahtui klo 7 Hautajärveltä ja tarkoituksena oli juosta alun helppo osuus kera parin teknisen juurakkopätkän Oulankaan kivan rennosti alle 2,5 tunnin. Lähdin reippaasti matkaan ja yllätyksekseni seuraani ilmestyi ainoastaan yksi herra eli Lintalan Mika. Siinä iloisesti läpsytellessä höpöttelimme niitä näitä juoksusta, elämästä sekä mahtavista maisemista ja kivasta reitistä. Vajaan kympin kohdalla tarjosin Mikalle vetovastuuta ja hän otti sen ilolla vastaan. Samalla hän kuitenkin hävisi horisonttiin ja olin, että hupsis. Noh, samalla totesin itselleni, että tuolla laukalla voi tulla seinä vastaan loppumatkasta, keskittyen samalla vain omaan vauhtiin kera kevyen askeleen. Siinä 16 kilsan paikkeilla Mika tuli sitten selkä edellä vastaan, todeten että tuli vedettyä pari kilsaa hieman reippaasti. Heitin ilmoille ajatuksen, että ”niin mie vähän katoin, että lähdit kuin rusakko puskasta”.

Samassa yhteydessä huomasin venäjän tykin Maxim Voronkovin taustapeilissä ja päätin odotella herraa hetken ja tiedustella samalla, josko yhteinen kyyti passaisi. Sehän passasi ja tästä eteenpäin jatkoimme matkaa yhdessä Oulankaan saakka, jonne saavuimme hyvissä ajoin (n. 2h 18min) ennen lyhemmän matkan starttia.

Oulangassa nautimme rennosti järjestäjän juoma- ja ruokatarjoilusta, 53 km:n juoksijoiden hurjasta kannustuksesta (nöyrä kiitos) ja Marko Krapun haastattelusta. Ilmassa oli siis selkeää festarimeininkiä.

Tarjoilun jälkeen lähdimme suuntaamaan kohti Kitkajokivartta ja Basecampin huoltoa, joka odotti reilun 31 kilsan päässä. Alku oli jälleen nopeaa ja helppoa hiekkadyyniä, jonka menimme leppoisaa kyytiä. Vajaan 50 kilsan kohdalla reitti saapui Kitkajokivarteen, joka olikin sitten paahtavan lämmin ja hieman hitaampi teknisyyden ja muutaman pienen nousun vuoksi. Samalla kohtaa tein myös ensimmäiset havainnot Maxi-miehen iskukyvystä ja vahvuuksista. Ylä- ja alamäissä näytin olevan selkäesti vahvempi, joten tämän myötä uskalsin jatkaa kivaa yhteistaivalta ja jättää mahdollisen ratkaisun vasta Valtavaaran nousuihin.

Tullessamme pienelle karhunkierrokselle, huomasin yllätykseni Maxi-miehen jääneen. Tällä helpolla osuudella nostin hieman vauhtia, vaikkakin jalkani alkoivat olla jo semisti finaalissa. Samalla kun verta alkoi tihkua nenästä viidettä kertaa päivän aikana, aloin kuulla ihmeellistä huutokonserttia ja kellon kilkatusta. Seuraavan mutkan takaa paljastuikin sitten melkoinen yllätys, kun Krapun Marko oli järjestänyt sattumalta polttareita samalla seudulla viettäneen naisseurueen minua reitin varrelle kannustamaan. Hetki oli ikimuistoinen ja antoi ämpärillisen lisäfiilistä loppumatkalle. Kiitos teille!

Basecampin huollossa puhdistin kädet verestä, täytin pullot ja napsin kaksin käsin hedelmiä, sillä geelit eivät tahtoneet enää lämpimässä kelissä upota. Jalkoja herättelin vedellä huuhdellen, samalla kun vaihdoin muutaman sanan huoltopisteen väen kanssa. Juttelutuokio toi kivaa piristystä muuten varsin hiljaisena vietettyyn päivään. 🙂

Maxi-mies saapui Basecampin huoltoon samalla hetkellä, kun minä lähdin jatkamaan matkaa. Hiki näytti hänelläkin hieman olevan. Jalkani olivat rakoilla ja todella väsyneet, mutta en uskaltanut antaa tässä vaiheessa periksi, sillä odotukset olivat valtaisat. Näinpä lähdin jatkamaan matkaa, omaan rauhalliseen tahtiin hölkötellen. Positiivinen asia tässä vaiheessa matkaa oli se, että reitti oli ennestään tuttu.

Matka Basecampista Konttaisen huoltoon sisälsi koko reitin tylsimmät ja ankeimmat osuudet. Muutaman suon, pehmeää metsäautotietä, pari hakkuuaukon ylitystä ja rappuset Konttaiselle. En nauttinut tästä yhtään. Viimeiseen huoltoon Konttaiselle saavuin n. tuntia ennen reittiennätysajan umpeutumista, joten tiukkaa alkoi tehdä, mikäli halusin siitä riemuita. Oma äitimuori (#geomummo) ja Simpasen Juuso olivat huoltopisteellä vastassa, se lämmitti mieltä kovasti. Muori kannusti iloisesti, joskin oli samalla huolissaan nenän verenvuodosta. Kerroin sen kuuluvan lajin luonteeseen, mikä sai myös talkooporukan hymyilemään. Juuso tiedusteli huollossa minulta, josko hän voisi hölkätä kanssani Rukalle. Totesin että sehän passaa enemmän kuin hyvin. Samalla sovittiin myös siitä, että mikäli kävelen liian helpot pätkät, käskee hän minut juoksemaan.

Tämä systeemi superisti ja sain hetkellisen laiskuuden jälkeen taas tossuihin eloa. Samalla oli kiva höpötellä Juuson kanssa muutama sananen ultrajuoksusta ja urheilullisesta elämästä. Se oli kokonaisvaltaisesti varsin piristävää. Matka eteni nyppylältä toiselle, ylämäen ja alamäen seuratessa toisiaan. Valtavaaran kohdilla Mr. Triathlon eli Lemmettylän Teemu (53 km) tuli takaa ohi, huikaten samalla että ”hyppää peesiin”. Tein työtä käskettyä ja lähdin völjyyn – ihanaa.

Viimeisen ylämäen päälle kavutessa tsekkasin kelloa, aikaa uuden reittiennätyksen tekemiseen oli vielä riittävästi jäljellä. Koska olin ylipäätänsä päässyt tähän saakka, halusin tehdä uuden reittiennätyksen ja niinpä laitoin tossut vielä kertaalleen rennolle rullailuasetukselle ja annoin alustan viedä. Samalla mieleeni tuli Haloo Helsingin uuden biisin sanat ja totesin, ”Etteikö suomalaiset muka tanssi?”. Viimeinen alamäki, Karhunkierroksen puinen alitusportti ja rappuset – jalkani suorastaan tanssivat ilosta ja ihmetyksestä. Sieltähän sen punainen mattokin tuli näkyviin – Mun jalat olivat ihanat, mä olin ihana ja mä olin tänään paras!

Ylitin maalilinjan ajassa 8.19.15, mikä on samalla uusi reittiennätys. Päivä ei ollut missään nimessä helppo vaan täynnä erilaisia tunnetiloja ja tuntemuksia – polkujuoksua parhaimmillaan. Mielenhallinta, erityisen tuttu reitti, mahtavat maisemat, kanssakilpailijoiden ja muiden kannustukset sekä tieto läheisten läsnäolosta saivat minut kuitenkin jaksamaan. Kiitos teille kaikille kannustuksesta ja myötäelämisestä ja kiitos äitille ja isälle siitä, että olette kasvattaneet minusta tällaisen. Erityiskiitoksen ansaitsee myös #samallapolulla tahkoava Hilppa – arvostan sitä mitä teet ja olet.

Tero ”soturi” Ruokolainen

80km
Miehet
1. Tero Ruokolainen Ultra Sisu 8:19:15
2. Maxim Voronkov Galaxy St.Petersburg 8:37:11
3. Jaakko Keskikuru Northern Trail Runners 9:13:57
…
6. Ville Maksimainen Ultra Sisu/HOKA ONE ONE 9:37:17
201. Jarkko Saksa Ultra Sisu 16:22:34

160 km
Miehet
1. Antti Itkonen Partioaitta 20:12:40
2. Jaakko Eskelinen Vegaanijuoksijat 20:36:56
3. Juha Jumisko 21:53:47
4. Heikki Siivari Ultra Sisu 22:10:45
…
32. Mika Issakainen Ultra Sisu 31:52:58
37. Antti Varis Ultra Sisu 32:40:24

53 km
Miehet
1. Markus Rannankari 5:08:09
2. Teemu Lemmettylä Pentik 5:19:30
3. Kai Reiman Jyväskylä Trail Runners 5:34:07
…
27. Jari Jormanainen Ultra Sisu 6:45:40

53 km
Naiset
1. Maija Oravamäki Salomon Suunto Trail Team Finland 5:44:36
2. Riina Kuuselo Sajaniemen Sonnit 6:12:57
3. Saara Grönholm Puijon Mahti 6:17:53
…
51. Anna-Leena Talasterä Ultra Sisu 8:22:55
114. Kirsi Kouvo Ultra Sisu 9:15:26

31 km
Naiset
1. Reetta Peltonen Sajaniemen Sonnit 3:41:21
2. Mari Lindström Imatran Urheilijat 3:46:32
3. Iina Lumiaho Puijon Mahti 3:52:46
…
372. Tuija Mononen Ultra Sisu 6:51:59
374. Sointu Hyttinen Ultra Sisu 6:52:00

Kaikki tulokset >