Utsjoella vuosittain heinäkuussa järjestettävä Kaldoaivi Ultra Trail tunnetaan maailman pohjoisimpana ultra-matkojen tapahtumana. Tämän vuoden kisapäivät ajoittuivat heinäkuun loppuun 24.-25.7.2026. Tapahtuma sisälsi 18-168 km polkujuoksumatkojen lisäksi useita maastopyöräily- sekä maantiepyöräilymatkoja. Ensi vuonna tapahtumaan on tulossa vielä uusi 113 km polkujuoksu, joten tarjontaa on varsin monipuolisesti. Polkujuoksu- ja maastopyöräilykilpailun reitit kulkevat pääosin Kaldoaivin erämaa-alueella mönkijäuria ja muita polkuja seuraillen, varsinaisia merkittyjä reittejä alueelle ei ole. Suurin osa näistä reiteistä on puutonta avotunturia, paljakkaa ja vastaavaa maisemaa löytyykin Suomessa ainoastaan pohjoisimmasta Lapista. Alueella ei ole jyrkkiä tuntureita ja nousumetrit reiteillä ovat maltillisia. Suurimpia ”hidasteita” ovat jokien ylitykset ja suoalueet, joissa jalat saa kasteltua takuuvarmasti. Reitit ovat paikoin hyvin kivisiä, mutta muuten hyvinkin juostavia.
Ilmoittauduin 57 km polkujuoksuun jo vuoden 2025 tapahtumaan, mutta takareisivamman vuoksi jouduin siirtämään osallistumiseni tälle vuodelle. Utsjoelle on pitkä matka, ainakin näin etelästä katsottuna, joten olin varannut kisamatkaan kesälomasta viikon pätkän. Saariselällä vietetyn välietapin jälkeen oli aika siirtyä kisapaikalle Utsjoelle, josta oli varattuna budjettimajoitus paikallisen urheiluseuran järjestämään koulumajoitukseen. Majoitus olikin hyvin askeettinen, patja urheilusalin lattialle, mutta ajoi riittävän hyvin asiansa. Eipä kisaa edeltävänä yönä taida tulla nukuttua täysin levollisesti muutenkaan. Majoitus oli järjestetty Utsjoen vapaa-aikakeskuksessa, samassa paikassa toimi myös lauantain kisapäivän maali, joten kaikki toiminnot olivat sopivasti samassa paikassa. Tapahtuma itsessään oli alkanut jo perjantaina eri polkupyörämatkojen ja polkujuoksun perusmatkan, eli 168 km starteilla.
Lauantain kisa-aamun sää oli yön sateiden jälkeen sumuinen ja kostea, mutta kuitenkin pohjoisen mittapuulla kesäisen lämmin. Aamupäivällä lämpötila nousikin jo lähelle 20 astetta ja aurinko paistoi suurimman osan päivästä, vaikka iltapäivällä tuli muutama sadekuuro. Perusmatkalaiset olivat yöllä saaneet nauttia kovista olosuhteista rankassa sateessa ja tuulessa. Lauantai toi heille ainakin sään puoleen helpotusta. Polkujuoksun 57 km startti oli jaettu kahteen lähtöryhmään klo 09.00 ja 10.00. Olin valinnut klo 09.00 startin ja lähtöpaikalle siirryttiin varhain aamulla bussikuljetuksella, joka lähti myös sopivasti suoraan majoituspaikan pihasta. Lähtöpaikalla Mieraslompolossa oli vielä noin tunti aikaa säätää lenkkareita, käydä bajamajassa ja fiilistellä kisatunnelmasta, jota kohotti järjestäjän metsään kuskaamat kaiuttimet, joista soi vanha kunnon ysärihumppa ja muut hitit.
Tavoitteenani kisassa oli kuuden tunnin alitus, eli vauhti olisi pidettävä juostavilla osuuksilla reilun 10 km tuntivauhdissa. Jännitystä näytti olevan ilmassa itse kullakin, mutta musiikki lienee saanut ainakin monen kasvoille edes jonkunlaisia hymyn merkkejä. Myös järjestäjän ennen starttia vetämä hengenkohotuspuheenvuoro nosti varmaan jo vähän ihokarvojakin pystyyn sumuisessa aamussa. Viimein startti koitti Hans Zimmerin eeppisen elokuvamusiikin tahtiin, jännitys laukesi ja pääsi viimein juoksemaan läpi Lapin erämaan! Lähtöryhmästäni edelläni lähti kovempaa vetämään muutama juoksija, joiden perässä en edes yrittänyt pysyä, vaan pidin oman suunnitellun kisavauhtini. Muutaman kilometrin jälkeen huomasin, että edessäni tai takanani ei enää näkynyt muita juoksijoita, vaan sain tehdä matkaa yksin kellosta vauhtia seuraillen.
Samaan aikaan starttasi myös 57 km maastopyöräilykilpailu ja menin välillä yhtä matkaa muutamien maastopyöräilijöiden kanssa, jotka menivät aina tasaisemmilla osuuksilla edelle, mutta tavoitin heidät aina seuraavan joen tai suon ylityksessä. Maastopyörällä ei näyttänyt etenevän teknisemmillä osuuksilla juurikaan juoksua kovempaa. Kun olin edennyt kymmenen kilometriä, oli aikaa kulunut lähes tasan tunti, joten tässä vaiheessa kisani eteni suunnitelman mukaan. Ensimmäinen joen ylitys, joka oli samalla myös koko reitin haastavin, tuli vastaan noin 17 km kohdalla. Edellispäivien ja yön sateet olivat nostaneet joen pintaa ja ylityksessä ei voinut välttyä kastumiselta koko kropasta vyötäröstä alaspäin. Virta oli myös kohtuullisen voimakas, joten piti varoa ettei mitään varusteita huuhtoutunut veteen, saati mennyt itse virran mukana. Täällä ei ollut järjestäjän puolesta mitään ”turvahenkilöitä” rannalla, sillä kyseessä on tietyllä tapaa myös omatoiminen erämaaseikkailu. Kaiken kaikkiaan joen tai puron ylityksiä 57 km reitillä oli viisi ja niistä pääsi yli tätä yhtä lukuun ottamatta kuitenkin varsin helposti kahlaamalla.
Puolessa välissä reitillä olivat sen hitaimmat osuudet suurien soiden ylitysten vuoksi, joita en alkuun juossut suoraan läpi, vaan pyrin etsimään tukevampaa maata kiertämällä uran sivuilla hieman kuivemmilla mättäillä. Pitkä varvikko ja muu kasvillisuus kuitenkin haittasivat etenemistä, joten tämä tyyli osoittautui hitaaksi, eikä matka juurikaan edennyt. Jossain vaiheessa totesin, että kenkäni saavat upota syvälle suohon ja kunnon rypeminen alkoi. Turvehoitoa jalkoihin tuli tehtyä vähintään riittävästi. Omat polkujuoksukenkäni toimivat kuitenkin hyvin, vesi poistui nopeasti ja sukatkin tuntuivat kuivuvan juostessa yllättävän nopeasti. Ennen puoltaväliä tavoitin perusmatkalla olleen Eini Erosen, jonka kanssa vaihdeltiin nopeasti päällimmäiset tuntemukset. Perusmatkan kisareitti oli loppumatkastaan samaa reittiä 57 km kisan kanssa.
Oman matkani ainoa huolto oli 39 km kohdalla Skalluvaaran poroerotuspaikalla, jossa ainoastaan täytin nopeasti pullot, mutta en jäänyt kahvittelemaan tai muutenkaan ihmettelemään. Aikaa näytti menneen soiden ylityksissä suunniteltua enemmän, joten vauhtia täytyi alkaa kiristämään tavoitteeseen päästäkseen. Huollon jälkeen alkoi lyhyt hiekkatieosuus, josta käännyttiin vielä viimeiseen tunturin ylitykseen, tai oikeastaan sen kiertämiseen, jossa oli samalla reitin korkein kohta, noin 400 metriä meren pinnasta. Tällä kohdalla takaani alkoi yllättäen kuulua puuskutusta, jota en ollutkaan kuullut koko kisan aikana. Hetken päästä ohitseni pyyhälsi toisen lähtöryhmän norjalainen kärkijuoksija, joka oli siis pitänyt varsin kovaa vauhtia yllä. Oma vauhtini ei tässä vaiheessa riittänyt edes peesaamaan ja päätin jättäytyä suosiolla taakse. Kyseli vain, että olenko kisan kärki? Kovat on kovia. Tunturin kiertämisen jälkeen alkoivat korkeuskäyrät viimein kääntyä alaspäin ja pitkä loppulasku kohti Nuorgamintietä ja Utsjoen kirkonkylää alkoi. Toki tässä vaiheessa matkaa oli vielä kymmenen kilometriä, mutta maali alkoi jo häämöttää, varsinkin kun reitille oli ilmaantunut muita lyhyempien matkojen juoksijoita, joiden reitit yhtyivät pitkien matkojen reittiin tällä loppuosuudella. Reitin ehkä teknisin osuus oli vielä erittäin jyrkkä kivinen mönkijäura Nuorgamintien varteen, jonka jälkeen juostiin asfalttitien reunaa pitkin Utsjoen taajamaan.
Lopulta juosten Utsjoen taajaman läpi ja lähes kilometrin loppusuora kohti häämöttävää maalia, josta kantautuivat jo tutut kilikellojen äänet. Loppuaika maalissa 5:58 ja sijoitus kilpailussa kuudes. Juoksuni kulki koko ajan suunnitelman mukaan ja energiat upposivat ilman ongelmia. Soiden ylityksissä meni aikaa hieman enemmän kuin olin arvioinut, mutta viimeiset kilometrit sain vielä juostua reilusti alle viiden minuutin kilometrivauhtia ja kurottua aikaa hyvin kiinni. Miesten ja naisten 57 km matkojen voitot menivät tällä kertaa minnepä muualle kuin Norjaan, joten onnittelut taas sinne naapuriin. Kisassa oli muutenkin kansainvälistä tunnelmaa sillä myös perusmatkalla nähtiin kova kilpailu Suomi – Sveitsi – välillä, jonka Suomen Verneri Teppo lopulta vei. Kisan jälkeen olin onnistunut varaamaan majoituksen Tenojoen varresta leirintäalueelta, jossa pääsi nauttimaan saunasta ja nukkumaan hyvät yöunet lakanoissa. Aamulla olikin sitten aika suunnata pitkälle kotimatkalle kohti Pohjois-Karjalaa. Mikäli kaipaat todellista polkujuoksun erämaakilpailua ja poikkeuksellisia hienoja Lapin maisemia, niin Kaldoaivissa on tarjolla molempia. Tapahtumaa on järjestetty jo monta vuotta, joten järjestelyt toimivat rutiinilla erinomaisesti. Majoitukset kannattaa varata ajoissa, sillä Utsjoella on rajallinen kapasiteetti majoituspalveluja. Kiitos järjestäjille hienosta tapahtumasta, joka lunasti ehdottomasti omat odotukset!
Kiitos myös koko Ultra Sisun tiimille menneen vuoden treeneistä!
Tuomas Perkkiö
Kuvat: Olli Nuoranto @kaldoaiviultratrail