Salla Makkonen

Tahkovuorella kisattiin viime viikonloppuna 2km, 12km, 21km ja 42km pituisilla matkoilla. Oma osallistumiseni ja päätös nimenomaan maraton-pituiselle matkalle lähdöstä selkiintyi vasta muutamia päiviä ennen kisaa. Minua mietitytti lähinnä se, olenko riittävän palautunut Vaarojen Maratonin 43km:sta, josta oli vasta kaksi viikkoa aikaa. Olen erityisesti polkujuoksijana kokematon ja useimmiten se tarkoittaa myös pelottomuutta. Lopulta siis Koko rahan edestä -mentaliteettini vei voiton järjen äänestä ja näpyttelin ilmoittautumiseni 42km:lle.

Kisa-aamuna oli pakkasta muutama aste ja lähtö oli klo 10 Break Sokos Hotel Tahkovuoren edestä. Meillä oli huone varattuna kyseisestä hotellista, ja viimeiset hetket ennen lähtöä kuluivatkin parvekkeella kahvikuppi kädessä lähtöpaikalla jo olevia muita kisaajia katsellen. Sainkin hyvän alkulämmittelyn kun läksin
klo 9.57 rivakasti hotellihuoneesta lähtöpaikalle.  Koska minulla on eniten kokemusta sileällä juoksemisesta, läksin alun tieosuudella kovaa, ehkä vaarallisenkin kovaa. Tiesin olevani naisista ykkösenä, mutta kun loivasti nousevaa polkua oli 5km:n kohdalla menty jo hetkinen, meni mikkeliläisen Antin Tallin Mia Tuoriniemi minusta tasaisen varmasti ohi, kuten olin odottanutkin käyvän. Tuoriniemi juoksi saman 43km matkan Vaarojen maratonilla 40 minuuttia minua joutuisammin ja on kokenut polkujuoksija – hänen peesiinsä en siis yrittänytkään jäädä.

Juoksu tuntui hyvältä ja pystyin menemään lähes kaikki nousut juosten lyhyellä askelella. Toisin oli Vaarojen maratonilla, jossa nousut olivat paljon kivisempiä ja juurakkoisempia, ja siksi lähes mahdottomia juosta. Vuorijuoksussa jalat tuntuivat vievän niin hyvin, etten uskonut kenenkään naisen enää tulevan takaa ohitseni. Siksi olikin järkytys, kun tasaisella tiepätkällä noin 5:15 –vauhtia juostessani pinkkitakkinen pitkä leidi (Anna Kuikka) meni minusta kepeällä askelella ohi ja järkytyksen lisäämiseksi tervehti minua suorastaan ylipirteän oloisena!

Noin suvereenissa ohituksessa oli nieleskelemistä pitkäksi aikaa. Kaikesta huolimatta pidin oman vauhtini. 12km paikkeilla tultiin mielestäni reitin haastavimpaan osuuteen, josta oli varoitettu syystä myös kisaohjeessa: ensin mentiin jyrkkää ja kivistä laskettelurinnettä alas, jossa olisi ollut hyvä mahdollisuus loukata itsensä pahemminkin. Onni oli matkassani, ja säästyin kaatumiselta vaikka vauhtini kiihtyi rinteessä hallitsemattoman kovaksi. Rinteen juurelta lähdettiin taas kipuamaan  ylös, tällä kertaa Tahkon 800-metrisiä eli Suomen pisimpiä portaita. Olin jo etukäteen luvannut itselleni, että portaat saan suurimmaksi osaksi kävellä ja säästän voimia toiseen kierrokseen ja helpompiin nousuihin. Pahan nousun jälkeen loppumatka ennen toiselle kierrokselle lähtöä olikin hyvin alamäkivoittoista ja siinä juoksuni oli parhaimmillaan.

Toisella kierroksella olin jo tottunut ajatukseen 3. sijasta ja ajatukset alkoivat olla enemmän tavoitteessa juosta 42km reitti alle 4.30. Olin juossut kenties maltillisemmin kuin koskaan kisassa ja siksi minulla oli vielä 30 kilometrin jälkeenkin voimia juosta töpötellä ylämäet. Malttini palkittiin 38km kohdalla, jossa ylämäessä edelläni käveli minusta aikoja sitten ohi mennyt Kuikka. Menin lähes paniikkiin, koska en ollut koskaan aiemmin ohittanut ketään kisan viimeisillä kilometreillä. Se oli hieno tunne, mutta kauhulla jouduin välillä vilkuilemaan taakse siltä varalta, jos Kuikka vielä taipuisi loppukiriin. Kun matkaa maaliin oli enää 2km ja lopun laskeva ja tasainen osuus alkoi, rupesi hymy hiipimään kasvoilleni. Tiesin pääseväni lopun niin kovaa, ettei taakse näkymättömiin jäänyt Kuikka enää voisi tulla ohitseni. Aika maalissa 4.24 reitillä, jossa oli noin 1500 nousumetriä – siihen voi olla tyytyväinen!

Vuorijuoksi oli hieno kokemus ja tärkeä oppitunti siitä, miksi voimia kannattaa opetella säästämään koko matkaksi. Kesän aikana tapahtuneesta kehityksestäni ja hyvästä sijoituksesta Vuorijuoksussa kiitoksen ansaitsevat kaksi Ultrajuoksuseura Sisun juoksijaa: Leo Sivonen, joka jo alkukesästä neuvoi minua parempaan tekniikkaan ylämäkijuoksussa, sekä miesystäväni Tomi, joka alun perin tutustutti minut polkujuoksuun ja lähti kanssani Tahkolle Vuorijuoksuun.

Naiset 42km:
1. Mia Tuoriniemi 03:59:44
2. Salla Makkonen 04:24:22
3. Anna Kuikka 04:28:31